Pitkästä aikaa kuulumisia. Muutettu ollaan ja vähitellen elo ja olo alkaa tasaantua täällä uudellakin paikkakunnalla ja uudella kylällä. Lapset on kyllä sopeutuneet tänne Lampinsaareen hyvin, kiitos tuon päiväkodin ja kylän rauhallisuuden. Kavereita ovat saaneet ihan mukavasti, mikä on tietenkin ihana asia. Itsekin pikkuhiljaa alan sopeutumaan tänne. Mulla muutenkin menee kauemmin totutellessa kun mulle täysin vierasta seutua ja vieraat ihmiset, mutta silti tämä koti alkaa vähitellen tuntua kodilta. <3 Ja kaikesta huolimatta koen olevani onnellinen. :) Että siinä mielessä kunnon "hajurako" kaikkeen vanhaan paskaan tuli enemmän kuin tarpeeseen, täällä kun hyvin harva tietää tarinaani ja taustojani. Ihan hyvä niin.

Onnia toki on ikävä. Viimeksi olen pojan nähnyt elokuun lopulla, ennen kun muutettiin tänne pohjois-pohjanmaalle. Nyt on tarkoitus lokakuun lopulla nähdä, vietetään viikonloppu vanhassa kotikaupungissa, Joensuussa. Toki ystäviä ja tätitettäviänikin haluan nähdä kun kerta siellä olen käymässä, mutta pääpointti on ihan Onnin ja mun näkemisessä ja siinä että saa viettää pitkästä aikaa aikaa äitinsäkin ja sisariensa kanssa. Sellaiset suunnitelmat täällä. Ei kyllä todellakaan ollut mitenkään helppoa järjestellä tuota meidän menemistä sinne Pohjois-Karjalan suuntaan kun meilläkin on ne omat menomme täällä ja sitten vielä nuo Juhan opiskelutkin siihen päälle. Opiskelee siis yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Opiskelut onneksi siinä mielessä loppusuoralla, että teoriat on pian käyty ja sitten alkaa jo työharjoittelu, joka kestää ilmeisesti ensi kevääseen asti. Toivottavasti saa sitten jatkossa töitäkin. :)

Mulla opinnot nyt toistaiseksi "tauolla", puuttuisi enää 4 vk työharjoittelua ja 1 tehtävä täydentää. En pidä nyt hoppua asian suhteen, kaikki aikanaan. Tällä hetkellä oma terveys ja hyvinvointi on se kaikista tärkein asia. Syön nyt tällä hetkellä pillereitä keskivaikeaan masennukseen, ahdistukseen, paniikkihäiriöihin sekä unettomuuteen. Terapiassa käyn 2-3 viikon välein Oulaisissa. Suunta on hiljalleen parempaan päin. Ei ole aikoihin ollut sellaista oloa että tekee mieli hypätä ikkunasta tai juosta rekan alle. Silti uudet asiat, ihmiset ym. on mulle vielä pahoja paikkoja, mutta toistaiseksi oon selvinnyt niistä ihan ok kaikesta huolimatta. Silti pelko epäonnistumisesta ja itsensä nolaamisesta on vahva. Samoin itsensä mitätöiminen. Muunmuassa näitä asioita käsitellään yhdessä terapeuttini kanssa. Melko todennäköisesti nekin kumpuavat sieltä lasisesta lapsuudestani asti.

On paljon asioita muutenkin jotka oon joko kieltänyt itse itseltäni tai en halua muistaa ja silti ne eri tilanteissa sitten pulpahtelee pintaan ja ohjailee tekemisiäni ja sanomisiani. Inhottavaa, mutta näin se vaan on.

Yksinhän tässä kuitenkin taistelen ihan omia demoniani vastaan. Voi vaan nostaa ihan oikeasti hattua että Juha edelleen jaksaa tukea ja rakastaa, vaikka ei se varmaan hänellekään mitenkään helppoa ole ollut nähdä mua niin hajalla ja rikki, mitä oon ollut tuon loppukesän ja alkusyksynkin. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin suunta on kaikesta huolimatta edelleen ylöspäin. Periksi en suostu antamaan.

Emilian päivätkin lähestyy. Nyt tulevana perjantaina täyttää 4 vuotta. Äkkiä on kyllä vuodet menneet ja lapset kasvaa. Itsehän sitä tietenkään ei ole vanhentunut yhtään, eipä. :D Ensi lauantaina juhlitaan oikeastaan aika pitkälti oman porukan kesken. Kakku nyt on ainakin pöydässä ja jotain muuta naposteltavaa. Ajattelin että en ota stressiä asian kanssa, antaa kaiken sujua ihan omalla painollaan. Me tilattiin Emilialle Prinsessat-lehti synttärilahjaksi (8kk), oli tosi mielissään kun ensimmäinen lehti ilmestyi postin mukana. Joku käsilaukkukin siinä oli lehden mukana, josta hajosi se kantolenksu jo ensimmäisenä iltana. Tosin eipä ne lehtien mukana tulevat krääsät yleensä muutenkaan kestä kovin kauan ehjänä.

Eilen käytiin ostamassa Ylivieskan Prismasta sitten toppahaalari Kauhajoen porukoiden antamalla lahjakortilla. Käytiin myöskin Kärkkäisillä Sikapäivillä ja Jasperkin sai toppahaalarin kun olivat tarjouksessa. Tuli sieltä sitten ostettua kaikenmoista muutakin krääsää. Vielä pitäisi itselleni ne toppahousut ja talvipipo ostaa ja kenties toiset talvikengätkin. Samoin Juhalta puuttuu täysin talvivaatteet vielä. No, ehkä ne ehtii vielä ensi kuussakin. Toivon niin. Muutenkin itselleni pitäisi taas vaatetta katsella, mutta kaikki aikanaan...

Niin ja päästiin PITKÄSTÄ AIKAA Solaris-lomien kautta tuetulle perhelomalle. :) 26.-31.12.2017 ollaan koko perhe - myöskin Onni lomailemassa Kuopion Rauhanlahdessa. Täyshoitoloma. Kuuluu siis ruuat ja ohjelmat ja majoitus samaan syssyyn. Meistä Juhan kanssa pitää maksaa se ns. "omavastuu", muksuista ei mene mitään kun ovat alle 16v. kaikki. Eksä vähän tosin nöksähti kun joutuu kuskaamaan Onnia, mutta kyllä se sitten loppupeleissä onneksi otti ja leppyi kun perustelin sille asian. Hulluahan meidän olisi nimittäin koukata täältä vielä Joensuun kautta hakemaan Onni kun meilläkin matkaan menee se 4 tuntia nyt ainakin, ehkä pitempäänkin kun kuitenkin Iisalmessa pitää pysähtyä lasten kanssa + talvikeli siihen päälle. Eksä ajaa tuon välin n. 2 tunnissa. Veikkaan että olisiko myöskin kateudella aihetta asiaan että se halusi ensi alkuun kitistä? No, mutta se siitä... Joulu ja joulupäivä kuitenkin menee ihan täällä kotosalla Lampinsaaressa Juhan, Jasperin ja Emilian kanssa. :)

Sellaisia suunnitelmia meillä. Nyt kuitenkin se imuri kouraan. Kerkeän vielä sen tekemään ennen kuin pitääkin hakea lapset hoidosta. Ensi kertaan!