Pitkästä aikaa jos tätä blogiakin päivittäisin. On jotenkin jäänyt tännekin kirjoittelu vähän vähemmälle, mutta en aio ottaa siitä mitään paineita. Kirjoittelen edelleenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Mietin myös sitä että pitäisikö tämä blogini sittenkin laittaa julkiseksi, mutta sitten taas toisaalta kun täällä aina välillä käsitellään hyvinkin henkilökohtaisia asioita, niin ehkä parempi että pysyy salaisena ja pääsy näitä kirjoitelmiani on edelleen vaan harvoilla ja valituilla.

Arki täällä rullaa nyt aika vauhdikkaasti ja kaikenlaista on tässä sattunut ja tapahtunut. Jasper ja Emilia ovat huomenna lähdössä mummoloimaan Siilinjärvelle muutamaksi päiväksi. Torstai-iltana haemme takaisin heidät, joten melkeimpä 4 pitkää päivää lapsivapaata aikaa. Mitenhän kummassa sitä me Juhan kanssa osataan olla? Voi koti tuntua yllättävän hiljaiselta kun ei ole pienet täällä mekastamassa ja sotkemassa paikkoja. Huomenna ajetaan muksut Tuusniemelle asti, josta sitten Hilkka ja Mika käyvät hakemassa lapset ja tavarat ja sitten mummin autolla jatkavat matkaa kohti Vuorelaa. Menee aika varmasti se eka ilta ihan ihmetellessä ja kummastellessa sitä hiljaisuutta ja kaikkea. Maanantaiksi suunnittelin vähän suur siivousta täällä. Kunnon lattioiden ja seinien pesua yms. Ehkä ikkunatkin vetäsen sisäpuolelta (ulkoa päin en ehkä ala pesemään) + samalla tarkistan tiivisteet että kuinka monta metriä saa sitä tiivistenauhaa olla ostamassa ja vaihtamassa uuteen. Ainakin olohuoneen parvekkeen oven tiivisteet on syytä uusia ennen kuin alkaa ne pakkasyöt. Tiistai menee ihan olla möllötellessä ja raivatessa asuntoa kun keskiviikkona VIIMEINKIN saan ne kaipaamani kirjahyllyt ja samalla myös ruokapöytä muuttuu hieman isommaksi kun 6 hengen ruokapöytä + tuolit tulee. :) Tuon 4 hengen setin joko myyn eteenpäin tai sitten annan siskolleni - mikäli hän sen huolii. Säilömään en tuota kuitenkaan ala. Pikku hiljaa kotikin alkaa näyttää enemmän kodilta, mikä on aika ihana juttu. :) Vielä kun keittiöön löytyisi se sopiva, riittävän suuri valaisin ja Onnin huoneen (joka toimii myös vierashuoneena/toimistona) saisi sisustettua, niin hyvä. Pojan huoneessa kun ei oikein ole muuta kuin sänky + pöytä jonka päällä on läppäri ja tulostin... Silleen vähän tylsä... Mutta kun aina tähän asti senkin sisustaminen on tökännyt juuri siihen kun ei ole rahaa millä sitä huonetta laitella. :(

Tosin nyt TOIVOTTAVASTI asiaan on luvassa parannus kun näillä näkymin tuo miun kuntouttava työ muuttuu palkkatukijutuksi lokakuussa. :) Samalla myös tulee 1 työpäivä lisää viikkoon ja ilmeisesti myös työaikakin pitenee neljästä tunnista viiteen. Olen kyllä TODELLA happy asiasta, koska onhan miulla ollut tässä jo hätä ja huoli että mitä olisi alkanut tekemään kun tuo kuntouttava loppuu ja jos ei olisi saanutkaan jatkaa tuolla Lähiötalolla... Oltaisiin kyllä pudottu taloudellisesti melkoiseen kuoppaan... :-/ Nyt ONNEKSI ei tarvitse märehtiä moisia kun se miun jatkaminen tuolla on aika selvä nakki. Ovat tykänneet miusta ja kivaa palautettakin olen saanut niin Kirstiltä kuin itse asiakkailtakin. Kuulemma oon mukava ja aito ja välittävä. Ihana oma itseni, en yritä esittää mitään ja miusta näkee kuulemma että tykkään lasten kanssa touhuilla kaikenlaista. :) Kaikista työkavereistani kun ei todellakaan voi sanoa samaa, meitäkin tuolla vähän joka lähtöön, mutta kaikkien kanssa yritän tulla toimeen työajalla, vapaalla en järin välitä kaikkia edes tuntea jos totta puhutaan. :-/ Esim. meidän uusi "keittiötäti", Anne-Mari jotenkin miusta karmiva. Höpöttelee ihan outoja juttuja, naureskelee tyhjästä yms. Joku hänestä on sellainen joka saa ainakin miulla niskakarvatkin nousemaan pystyyn ja varoittaa että älä paljasta hänelle liikaa itsestästäsi ja perheestäsi. En ihan täysin ota ja luota. Lisäksi toinen "keittiötäti", Leila on kanssa jotenkin outo. Sillä on mielestäni jotenkin sellainen ylimielinen asennekin ja kaikkea. Ihmetyttää että mitä se eukko edes ylipäätään siellä töissä tekee kun mikään ei innosta yms. ja haistattaa pitkät nykyään vähän kaikelle kaikesta. Myös Tarjasta (siivoojatyttö) en pidä yhtään kun on sellainen ihme kyylä. Tunkee nokkansa vähän väliä asioihin jotka ei hänelle millään tavalla edes kuulu ja kulkee perässä ja jää tuijottamaan. Myös meidän uusi työntekijä, Miia on jotenkin miusta sellainen tapaus etten välitä edes tuntea. Jotenkin saanut sellaisen mielikuvan että olevinaan jotenkin muita parempi tai jotain... :-/ Polinan, Batriyon ja Annen sekä Mallan kanssa kyllä tulen toimeen ja Kirstinkin, vaikka sekin vähän riippuu päivästä ja fiiliksestä. Jos Kirstillä on huono päivä, niin parempi pysytellä poissa jaloista ja silmistä... Tosin eipä sekään nyt aikoihin ole avautunut miulle mistään aiheesta, kai se on sen tajunnut että miulle turha tulla ryttyilemään kun uskallan sanoa vastaankin - olipa kuinka pomo tahansa. ;-) Mutta ei tää nyt sitä tarkoita että mie siellä joka hetki kuittailisin takaisin jollekin, mutta jos ihan jonkinjoutavasta asiasta naputetaan kuten esim. ruokatauon pitämisestä, niin mielestäni miulla on oikeus mainita asiasta että miulle kuuluu työntekijänä se puolentunnin ruokapaussi + kahvitauko.

Sellaista... Nytpä on työpaikastakin jotain mainittu. :)

Kohta lähteä pojat käyttämään saunassa ja Emilia iltapesulla, sitten iltalääkkeet Onnille + iltapalat ja ainakin pienemmät untenmaille. Juha ei tällä kertaa taida saunomassa käydä kun valitellut pitkin päivää pääkipuaan ja kiskonut särkylääkettä naamariin. Toivottavasti jo huomenna tuo isäntä voisi jo vähän paremmin...

No mutta... Mie lähden hoputtelemaan muksuja saunaan päin. Ensi kertaan taas!