Siivouspäivän lomasta kirjoittelen kun rupesi niin vituttamaan tämä Onnin huoneen raivaus. Tuntuu ettei tälle touhulle näy loppua sitten yhtään. Toista tuntia jo hittolainen raivannut lattiaa näkymään kaiken maailman lautapelien ja lelujen alta. Kylmän karkeasti nyt heitän noita lautapelejä roskiin joihin ei löydy kaikkia osia, tai jotka on muuten vaan palasina. Hittoakos niitä säilömään koska ne kuitenkin pian taas on pitkin lattioita. Ja noita pelejähän meillä riittää... 1 iso pahvilaatikollinen jo täynnä ja toinen mokoma jo hyvää vauhtia täyttymässä. Päätin etten uusiakaan osta ennen kuin oppii että kun on pelannut niin sen jälkeen raivaa pelit pois ja vain 1 peli kerrallaan. Saa nyt nähdä että koska se sen oppii, vai oppiiko lie koskaan täysin. Aina kun saa jankata niitä sääntöjä ja muita ohjeita. Ärsyttää oikein, mutta sitä se vaan on perheissä joissa on erityislapsi.

Nuo kuvassa näkyvät Emilian pieneksi jääneet vaatteetkin pitäisi jossain vaiheessa yrittää saada myydyksi nettikirpparin kautta. Josko joku hyvällä onnella ne pois ostaisi kuleksimasta ja saisi siten vähän taskurahaa... Tosin tuntuu ettei ketään kiinnosta ostaa miulta mitään ainakin noitten fb kirppareiden kautta. En tiedä johtuuko se tuosta Jenni-siskostani vaiko mistä. Jotenkin vaan ollut pitemmän aikaa se tunne että jo pelkkä miun naamavärkin näkeminen jonkun ilmoituksen yhteydessä aiheuttaa sellaisen juu ei kiitos- ilmiön. Siitä eivät voi syyttää että liian hirveitä hintoja pitäisin, kun melkein puoli ilmaiseksi oisin myymässä. :-/ Mutta minkäs teet kun asia nyt on vaan näin... Juhakin niin paljon poissa kotoa työnsä takia etten millekään livekirpparillekaan saa vietyä näitä rojujani myyntiin. Bussilla viitsi ihan lähteä viemään pussitolkulla, autolla olisi näppärämpää, vaan minkäs teet kun ei niitä autollisia kavereita oikein ole joilla jopa olisi aikaa lähteä miuta ja tavarapaljoutta kuskailemaan... Pitää nyt vaan keksiä jotakin.

Eilen tuli PITKÄSTÄ aikaa käytyä ulkona syömässä Juhan kanssa, Lähiötalo kun järjesti LAPSIPARKKI-tapahtuman, johon ilmoitin myöskin meidän lapset. :) 4 tuntia siellä olivat, saatiin käytyä Amarillossa syömässä (se Amarillon nachokanaburgeri, nam!!) ja sitten ajeltiin ristiin rastiin kaupungilla ja juteltiin niitä näitä. Teki kyllä ihan hyvääkin puhua suunsa puhtaaksi. :) Juha otti puheeksi että on harkinnut työpaikan vaihtoa. Montahan kertaa se on senkin asian ottanut puheeksi ja silti kuitenkin EDELLEEN siellä Ympäristötuotannolla pyörii kun siellä kuulemma kuitenkin niin hyvä työporukka,  vaikka moni asia siellä on päin persettä? :-/ (kummallisia nämä miehet) On kuulemma miettinyt että jos kuljetusalalle siirtyisi tai sitten joku koulunkäyntiavustaja tai jokin, koulutus kun kuitenkin löytyisi. Haluaisi kuitenkin kuulemma tehdä jotain jossa olisi jopa SÄÄNNÖLLINEN työaika, että kai se sitten jotain on tajunnut kun sanoi että haluaisi että hänellä olisi enemmän aikaa perheelleen ja minullekin, kun tällä hetkellä sitä ei ole. :-/

 Otinpa sitten kanssa puheeksi että kun miulla tuo palkkatuki alkaa nyt 4.1.2016 ja työpäivät pitenee nyt 4 tunnista 6 tuntiin että saattaa kerran viikossa olla huomattavasti pitempi päivä kun lupauduin Mallalle että lähtisin toiseksi vetäjäksi tuohon ns. tyttökerhoon. Kuulemma Juhan mukaan ei ongelmaa (ainakaan tässä vaiheessa), hän voi kyllä yhden päivän viikossa lapsia katsoa, että kuulemma vaan neuvottelukysymys. Katsotaan että kuinka sitten tämänkin asian kanssa käy kun viimein sinne ensi vuoden puolelle päästään ja se kerho ihan tosissaan ottaa ja alkaa. :) Sanoin että haluaisin osallistua tuohon kun kaipaan jotakin "omaa", kun miun pieni elämä nyt tällä hetkellä vähän koostuu siitä että käyn töissä ja illat ja viikonloput ollaan kotona lasten kanssa. Ja on siinä sekin ajatuksena että saisin niitä "pisteitä" jos joskus päätän uudemman kerran hakeutua siihen ilta- ja aamupäivänohjaaja koulutukseen...

Sellaista tänne. Nyt taidan jatkaa tämän Onnin huoneen raivausta kun Jasper ja Emilia vielä nukkuvat päiväuniaan. :)