Moromoikkista moi!

Vielä viikko niin meidän perhe köllöttelee Saimaan aalloilla, pientä jännitystä on lapsilla ja äidilläkin sen tiimoilta selkeästi havaittavissa vähitellen. :)

Tänään oli Jasperin 5 vuotisneuvolakin. Sovin sen ajan hyvissä ajoin ennen koulun ja työharjoitteluni alkua että pystyn käyttämään. No, se nyt ei ihan mennyt kuten Strömsössä se käynti. Jasper esitteli taas vaihteeksi kaikki kivat temppunsa sieltä ja kieltäytyi täysin tekemästä sitä lumiukko tehtävää, eli kuvatehtävää josta piti etsiä ja nimetä kaikki jutut mitä kuvassa on hassusti. Tutkivat sen tehtävän avulla mm. sitä miten lausuu sanoja ja muuta vastaavaa. Myöskään näköä ei poika halunnut että tutkitaan, joten tuo lumiukkotestin uusintayritys + kaukonäkötesti 6.4. sitten. Josko sitten menisi asiat vähän paremmin ja malttaisi keskittyä edes hetken. Se, minkä takia me sitä näköä tutkitaan, niin on se kun miulla noussut huoli siitä näkeekö tuo lapsi miten kunnolla kun telkkariakin katsoo tyyliin nenä kiinni ruudussa. Lähinäkö saatiin tutkittua  kun sen verran edes malttoi keskittyä (tosin huudon kanssa) ja se oli normaali.  Jasperin 5v. neuvolamitat olivat:

• Paino 18 kg
• Pituus 106,6 cm
• Päänympäryys eli ts. "pipomitta" 51cm

Oli kirjoittanut meidän ihana neuvolath korttiin että " Mukava 5-vuotias. Kuulo normaali, lähinäkö normaali. Kasvaa tasaisesti. Lumiukkotesti seuraavalla kerralla." Tosiaan pituutta poika on hujahtanut vuodessa hurjat ~8 cm ja painoakin 2kg. Kyllä sen ainakin vaatteissa hyvin huomaa, 110 koko alkaa jo osittain käydä pieneksi. :D Tuli myöskin puhe tuosta Jasperin ylivilkkaudestakin. Tähän asti kun se on ollut vähän silleen että tehtäisiin lähete lastenneurolle vasta eskari-iässä, mutta neuvolassa ne oli vähän sitä mieltä että olisi syytä kyllä saada se asiantuntijalausunto aikaisemmin. No, tästä sitten Juhalle mainitsin ja oonkin saanut kuulla + nähdä oman osuuteni tänään tästä miehen mököttämisestä ja mykkäkoulusta. :( Myöskään ne anopin viestailut asiasta eivät järin mukavilta tuntuneet todellakaan, vaikka ne edes alentunut vastaamaan niihin mitään, sen verran hillitsin itseni, vaikka suoraan sanottuna kyllä miuta tänään vitutti niitä lukea. Mutta olen vähän sitä mieltä että helppohan se on toisten huudella ohjeita kun eivät sillä  tavalla ole meidän arjessa mukana tyyliin 24/7. Itsehän tätä meidän arkea näiden lasten kanssa elän ja toisaalta sanotaan nyt näin, että olisihan se ollut ihme jos ei näistä pienistä jotain erikoista olisi löytynyt kun kerta 1 lapsista on erikoinen. Onhan se Emiliakin ainakin erityisherkkä (tyttöä ei sen kummemmin tutkittu vielä, sitä odottellessa). Kaikesta huolimatta mahdollisimman "normaalia" arkea tässä yritetään elellä, tietyt säännöt ja rutiinit. Ehkä ulkopuolisen silmissä voi näyttää siltä että meillä melkoisen tiukka kuri ja järjestys. Juha ehkä enempi meistä se, joka antaa asioissa enemmän periksi ja lyö asioita leikiksi, joka sitten kostautuu hyvin usein lapsissa sinä ei sopivana / toivottuna käytöksenä. :-/ Mutta kaipa hänkin oppii vielä joku päivä ne "meidän perheen toimintaohjeet".

Nyt ei irtoa tämän enempää tekstiä tällä kertaa... Ensi kertaan siis!