Taas on viikko lopuillaan ja uusi viikko ja uudet kujeet alkamassa. Aamulla tuntui olo aika tahmealta ja mittasin tuossa lämmönkin, 37 näytti mittari, joten flunssahan se nyt sitten otti ja tuli kylään, voihan pihkana. :( Tosin olihan se odotettavissa kun yskä on ollut jo parin päivän ajan mitä mahtavin. Viime yönäkin nukahdin vasta aamu 2 jälkeen - samperin yskä valvotti.  Alkoi jo siinä aamu yhden tiennoilla tosissaan pelottaa että tukehtuu siihen yskimiseen kun siitä ei meinannut tulla millään loppua. :( Sitä mietti siinä vaiheessa näitä lapsiakin että mitäs jos nyt ihan oikeasti otan ja delaan tähän, kuka näistä sitten pitää huolen... Veikkaan että ensi yö menee kanssa niin valvoessa ja köhisten... Suomeksi sanottuna vituttaa. Olisi voinut jättää miut välistä ja mennä kiusaamaan vaikka eksääni tai jotain vähemmän ihanaa tapausta joita miunkin elämässä kyllä riittää...

O:kin lähtee tänään takaisin isänsä luokse. Soittihan tuo eksän käkkänä taas tänä aamuna että miten tuon ensi viikonlopun kanssa oikein tehdään, että tuleeko O silloin kanssa tänne meille. Sanoin että senkun tulee, kun ei miulla silloin mitään menojakaan tai muuta, J:kin siellä firman (Monkey musicin http://monkeymusic.fi/, eli dj juttujensa) "palavereissa" sunnuntaina, niin mihinkäs mie täältä pääsisin kun ei ole niitä hoitajia näille pienille. Ja oikeastaan ajatus yöelämässä pyörähtämisestä ei silleen edes houkuta. Kai oon ohittanut sen kännäys ja sekoiluiän tai jotain. Tällä hetkellä kun suurin haave olisi se että saisi joskus edes nukkua aamulla pitkään ja joku muu taikoisi sen päiväruuan etten aina minä. Kun mikä ihmeen  sääntö siinäkin että AINA se on se äiti joka sen ruuan tekee, joka siivoaa, pyykkää, pyyhkii peput ja räkäiset nenät, vaihtaa vaipat, vaihtaa puhtaat vaatteet lasten ylle, hoivaa ja hellii, leikityttää, hassuttelee ja hupsuttelee, käyttää ulkona keinumassa ja hiekkalaatikolla yms.? Näin ainakin tämä kuvio meillä. Meillä mies käy töissä oli arki taikka pyhä ja vapaa-ajan sitten makoilee vaan meidän makuuhuoneessa nenä kiinni kännykässä ja valittaa ja mököttää kun on ollut niin rankka päivä. Sitten jos itse siihen sanoo jotain että tekisi hänkin edes joskus oman osuutensa taloustöistä ja lastenhoidosta niin jumankauta mikä huuto siitä! Ja yleensä aina toistaa sitä samaa kuinka HÄN hankkii leivän meille pöytään HÄN tekee niin pitkää päivää, HÄN, HÄN, HÄN... Argh! Pitemmän päälle niin rasittavaa!

Nyt oon naputtanut armaalle siipalleni siitä kun hukkasi silmälasinsa + silmälasikotelonsa. Ei löydy mistään tästä asunnosta, eikä myöskään ole näkynyt työpaikallaan tai työkoneissaansa. En ymmärrä miten ihminen voi olla noin saakelin hajamielinen ja unohtavainen. Milloin on puhelin hukassa, milloin avaimet... Nyt sitten rillit. On sillä tosin nuo vanhat rillinsä joilla nyt mennään, mutta vituttaa suoraan sanottuna kun pari vuotta vanhat lasit ja vieläpä kalliitkin. Nyt sitten ilmeisesti joutuu hankkimaan sitten uudet... Ihan kun tässä nyt ei muutenkaan olisi niitä rahareikiä kun ne vuokrat tähän asuntoon täytyy saada reilaan, samoin rästilaskut maksettua, ukon joku osa meidän autoon vaihtaa että menee katsastuksesta läpi ja saadaan ajella taas tuolla kurkkupurkillamme taas se vuosi ja nyt sitten ne perhanan silmälasitkin... Että mie taas tykkään!! Mitähän lie seuraavaksi, uskaltaakohan edes kysyä?

Kummipojallakin synttärit ensi keskiviikkona, 6 vuotta täyttää. Pitäisi joku lahja sillekin keksiä. Jotain työkonelelua tuo on kovasti toivonut. Pitää kysästä pojan isältä että jos ensi viikonloppuna meillä kävisi niin voisi ainakin sen lahjan sille pojalle antaa ja muutenkin viettää aikaa toisen kanssa.

Siskokin vissiin on nyt sairaalassa. Odottaa sitä 3. kakaraansa. Syyskuussa sillä olisi laskettu, mutta kun ei terveyttään yhtään huolehdi (sillä radi, sydänvika mitä ei hoida yms.) niin ne nyt päätti että rupeavat käynnistelemään jo nyt sen vauvan terveyden ja hyvinvoinnin takia. En sitten tiedä että kenenkä ukon tämä kolmas pentu sitten lie on, tuskin kuitenkaan sen avioukkonsa, kun ei se edellinenkään penska sen T:n ole, näkeehän sen siitä nyt päälle päinkin. Lienee nyt tarkkailuun joutuu kun ne on ennenkin olleet sosiaalitanttojen silmätikkuna kun ne lapset ja elukat ei oo tullut siellä hoidettua ihan niinkuin pitäisi... Jotenkin käy sääliksi niitä poikia kun kaiken sen paskan keskellä joutuvat elämään. Siskollenikin oon niin monesti sanonut että hoitaisi sen elämänsä kuntoon ja jättäisi sen ukkonsa, kun pärjäisi niin paljon paremmin ilman sitä juoppoa, vaan eipä tuokaan tee mitään muuta kun räkyttää vaan joka asiasta vastaan, niin annampa olla.

Sellaista tänne... Lapsille lähdettävä laittaa ruokaa ja sitten ainakin E laittaa nukkumaan ja itsekin laittaa hetkeksi pitkälleen. Toivottavasti O:kin malttaisi sen verran rauhoittua että antaisi pienempien sisarustensa nukkua edes päiväunet, on kyllä aika villi aamu taas ollut, niin veikkaan että tänään taas huudetaan pää punaisena tuolle pojalle kun ei usko niin mitään. Ihanne olisi jos se menisi ulos hetkeksi meuhkaamaan, mutta voi olla että ei sitä taas mihinkään lähtemään kun vetoaa ettei ole kavereita tai siellä mitään tekemistä.

J:llekin pitäisi sanoa että JOS se joutaisi tuon pojan jogatyynyn, jota käyttää istuin alustana koulussa sen alaraajojen lihasheikkouden takia niin käydä täyttämässä. Saisi sen pojan matkaan laitettua kun kuitenkin sitä koulussa tarvitsee.

Mutta nyt sitä ruokaa näille kauhukakaroille...

 

ps. ainiin... Oli tuttavani M:n kanssa puhe, että elvytettäisiin tuo Aksonin (http://www.aksoni.suntuubi.com/) ) vertaistukiryhmä erityislasten vanhemmille uudelleen henkiin vuoden tauon jälkeen, mikä tosi ihana asia. Olisi kuulemma Fondo/Honkalampisäätiökin kiinnostunut osallistumaan tähän toimintaan tarjoamalla palvelujaan, maksamalla meille lastenhoidon yms. Aika ihanaa!! Nyt vaan pitäisi löytää hyvät toimitilat tälle meidän ryhmälle, mielellään ilmaiset tai mahdollisimman edulliset vuokraltaan. Perheentaloa ja Lähiötaloa tähän mennessä ollaan kokeiltu ja jälkimmäisessä tuo ei oikein toiminut kun ihmiset kokivat että on sijainniltaan niin syrjässä ja kun silloin joskus ei myöskään ollut meillä lastenhoitomahdollisuutta. Josko nyt paremmalla onnella tämä meidän ryhmä onnistuisi ja ihmiset löytäisivät kanssa tämän vertaistukiryhmän. :) Katsotaan mitä tapahtuu, tavoite nyt kuitenkin että vuoden loppuun mennessä tämä ryhmä saataisiin toimintavalmiuteen. Näillä näkymin kokoontumiset olisi arki-iltaisin tyyliin 1-2x kk, kun viikonloppuisin oon aika kiinni näissä lapsissani.