Se on jo lokakuu nyt, ajatella. Ensi viikolla Emiliakin täyttää jo 2 vuotta. Meidän vauvelikin alkaa olla jo iso tyttö. :) Ja sairastelutkin on meidän perheessä alkaneet, Emilialla lämpöä ja räkä valuu ja Jasper tulee hyvää vauhtia perässä. Pelottaa vähän että mitä jos se sairastelukierre alkaa jälleen taas alusta ja kohta saadaan ravata taas lääkärissä ihan urakalla? Toivottavasti ei jouduta kokemaan sitä samaa rumbaa taas alusta enää ikinä!

Juu, mutta en siis tänään ole töissä Lähiötalolla, vaan hoitamassa sairasta tyttöä kotosalla. Ja on tuo Jasperkin täällä kotona myös, enhän mie sitä hoitoon oikein saa kun Emiliaa ei voi yksin kotiin oikein jättää ja lastenhoitajia ei oikein meillä ole ja Juhakaan pysty aina irtautumaan töistä sen verran että voisi viedä Jasperin hoitoon ja hakemaan tämän myöskin. Vaikka periaatteessahan se olisi vanhempien ts. velvollisuus, mutta valitettavasti asiat ei aina vaan menen niin. Josko huomenna saataisiin Jasper jo hoitoonkin, eli Juhalta likenisi pojalleen aikaa edes sen verran.

Töissäkin menee ihan ok ja jotenkin helpotti kun puhui asiat halki Miian kanssa. Ja sai varmuuden asiaan että tuo meidän työpaikalla vallitseva eripura enemmänkin Sarin ja Miian välinen juttu, siihen ei miulla ole osuutta eikä arpaa millään lailla. Ihan hyvä niin. Nythän Miia tosin ulkomailla seuraavat 2 viikkoa niin kyllähän se näkyy myös talon tunnelmassa ja ilmapiirissäkin. Mielestäni jotenkin niin paljon rennompaa tuo meno ja meininki siellä ja Sarikaan ei hermoile yms, niin paljon.