Jos taas pitkästä aikaa päivittelisi kuulumisia blogiinkin. :)

Lapsukaiset käymässä unille, venähti tuo meidän kauppareissu sen verta pitkäksi että unille menokin vähän viivästyi, vaan oli kyllä niin maireena molemmat kun Juha osti Jasperille kuormuri-lelun jota hinkunut jo pitkään ja Emilia sai uuden kissapehmolelun (tyttö kun on ihan höpönä kissoihin ja kaikenmaailman pehmoihin). :) Jostain syystä Prismassa käynti tällä kertaa sujuikin yllättävän helposti ja vaivattomasti. :D

Koko tämä viikko taas tulee olemaan yhtä lentämistä joka suuntaan. Tänään oli aamusta tuo Onnin käyttäytymisestä ja sanomisista johtuva palaveri opettajan kanssa, joka ei nyt ihan nappiin mennyt todellakaan ja huomenna olisi sitten Emilian 1v.10kk neuvola sen kasvun ja kehityksen seuraamisen takia. Perjantaina taas lupasin että käytän Jasperia ja Emiliaa PITKÄSTÄ AIKAA Lähiötalolla, kun varsinkin Jasper sinne mankunut jo parin viikon ajan. Eli lapsilla on vapaata pph:sta seuraavat kaksi päivää. Viikonloppuna tulee niitä vieraitakin, kun Hilkka (anoppi), Mika (anopin miesystävä (jota ei saa sanoa papaksi taikka ukiksi mistään hinnasta)), sekä Janita (Juhan sisko) tulee täällä meillä käymään päiväseltään. Siitäkin tosissaan sain tietää vasta tyyliin n. viikko sitten kun Juha muisti peräti infota asiasta. Yleensä se ei muista kuin korkeintaan päivää aikasemmin ja silleen tyyliin ohimennen jos sanon niin ehkä se ei älyä... Siksi oonkin täällä nyt tosissaan putsannut ja puunannut että joka paikka kiiluu (tai no ikkunoita en ala vielä pesemään, ne saa olla ja odottaa parempaa ajankohtaa, mutta muuten), tuo Hilkka kun on ERITTÄIN tarkka siisteydestä ja puhtaudesta ja suunnilleen sydärin saa jos täällä esim. lasten lelut pitkin poikin asuntoa ja pyykkivuori pursuaa yli äyräiden. Liekö se jo täysin unohtanut mitä se elämä mahtaa ollakaan pienten lasten kanssa, vaikka onhan sekin 3 lasta kasvattanut silloin joskus edes osittain? Vaikka no, sen käsityksen oon toisaalta saanut Juhan puheista että enemmän mummo ja isä hänet ja Kimmon kasvattanut kuin tuo äitinsä. Että sellainen loppuviikko tiedossa sitten meillä, vähän jo valmiiksi mietityttää että mistä se Hilkka tällä kertaa keksii natkuttaa joko Juhalle, miulle taikka molemmille kun HYVIN USEIN ne meidän tapaamiset tahtoo mennä siihen että anopilla on painavaa sanaa sanottavana taas jostakin asiasta. HYVIN usein ne aiheet koskee sitten Helmiä ja sitä ruikutusta että ei ole sitäkään aikoihin nähnyt (ei tosin olla mekään) tai sitten vingutaan tuosta miun työkuvioista kun hänen mukaansa tuo kuntouttava työtoiminta ei ole oikeaa työtä, vaikka itse koen kyllä tekeväni tismalleen samaa työtä mitä muutkin tuolla Lähiötalolla, ehkä jopa vähän enemmänkin kuin ne "tavis"työntekijät. Vaan kaipa hänen on helppo siellä "huudella" kun ihmisellä ei ole mitään käsitystä siitä minkälaista juttua teen "työkseni". Kävisi katsomassa paikanpäällä niin EHKÄ se ääni hänenkin kellossa muuttuisi - paino sanalle EHKÄ. Toisaalta jos rehellisiä ollaan, niin en nyt välttis heitä kaipaa sinne Lähiötalolle. ;)

Juu mutta siis siitä tämän päivän palaverista sen Onnin Joonas-open kanssa... Koko palaverihan siis pidettiin sen takia kun Onnilla nyt ollut vissiin hieman kenkumman puoleinen koulualoitus ja on kokenut että häntä kiusataan ja nimitellään ja haukutaan erilaisuutensa takia, mikä tietenkin on ikävää. :( On ollut myös sellaista puhetta jossa on mollannut itseään sanomalla ääneen että " mie oon ihan typerä nynny", "mie oon tyhmä, typerä", "mie en osaa mitään", "oon ruma ja ällöttävä" yms. Myös piirustusvihkoonsa piirrellyt sarjakuvia jossa toistuu näitä samoja juttuja, mutta myös siellä oli kuva erittäin vihaisesta tikku-ukosta (Onni kun piirtää tikku-ukkohahmoja vain ja ainoastaan kun nuo piirrustus ja kuvisjutut haastavia kun käsissä sitä ongelmaa myöskin) jossa puhekuplat "vihaan itseäni" ja "tapan itseni". Se kieltämättä pysäytti ja pisti miettimään että mikä laittaa pojan ajattelemaan tommoisia. Toki tietty täällä meilläkin on ollut noita itsensä tappamispuheita kun jokin asia oikein tosissaan keljuttaa tai ei mene kuten Onni sen haluaisi menevän, mutta oikeastaan enempi viime syksynä oli sellaista kuin mitä nyt tällä ajanjaksona. No. olivat koulussa Onnin kanssa keskustelleet tyyliin Onni, tämä Joonas, erityisopettaja ja koulupsykologi ja ilmeisestikin myös ex mieheni ja Onni oli sitten sanonut että ajattelee tuolla tavalla siksi kun häntä kiusataan ja se ei tunnu kivalta yhtään. :( Että kukaan ei halua olla hänen kanssaan kun hän ei osaa leikkiä oikeilla säännöillä. Olivat sitten koko luokan kesken keskustelleet asiasta ja kaikki 21 oppilasta oli ollut kuulemma ihmeen hiljaa ja rohkeimmat tunnustaneet että eivät tahallaan ole jättäneet Onnia leikeistä, vaan on ollut ihan puhtaasti siitä kiinni kun eivät ole tienneet Onnin sairaudesta tarpeeksi. Joka tapauksessa nyt on saman luokan pojat ruvenneet ottamaan Onnia mukaan pallopeleihin ja muihin touhuihin, joka on tosi hienoa, koska sillä tavallahan O niitä kavereita saa ja ennen kaikkea oppii niitä sosiaalisia taitoja, joita varmasti harjoitellaan tuon pojan kanssa läpi hänen elämänsä enempi ja vähempi. Kovasti tuo meilläkin ollessaan on höpöttänyt Rikusta ja Artusta ja Jessicasta. :)

Juu, mutta se mikä miuta korpes koko päivän ja korpee edelleenkin, on se että kun alettiin syyllistämään vanhempia, erityisesti miuta äitinä kun en pojan elämässä sillä tavalla ole läsnä 24/7 niin kasvatuksesta!! Oli vähän jutut sitä luokkaa että näitä ongelmia ei olisi ollenkaan JOS antaisin Onnille RIITTÄVÄSTI huomiota. Sanoin siihen että parhaani mukaan yritän Onnia huomioida ja antaa aikaani, mutta ei se aina niin helppoa ole kun ja jos yksin kotona on kolmen lapsen kanssa, joista yksi on 3,5 vuotias ja toinen n,2 vanha. Töksäytin siihen sitten, että on hyvä ja tulee meille tänne kotiin katsomaan minkälaista hullumyllyä tämä meidän arki välillä oikein onkaan ja arvostelee sitten. Kieltäytyi sitten kutsusta... Lisäksi pitäisi enemmän antaa arvostusta pojan tunteille, Onni kun kummiskin aika herkkä lapsi on, kuten hyvin tiedän. Ja kun pettymyksiä tulee niin sain ohjeeksi nyt sitten kysyä perinteisen Miksi ja Minkätakia sijaan että Miltä siusta nyt tuntuu. Kuulemma tämä keino tepsii koulussa, tiedä sitä sitten mitenkä täällä kotona... Kaikkeahan toki tietty voi kokeilla. Ilmeisesti seuraava palaveri on sitten syksymmällä kun oli nyt koulun toive että istuttaisiin alas Onnin asioiden tiimoilta parin kuukauden välein ja kerrattaisiin että missä nyt oikein mennään... Että näin täällä.

Ja juu, tosiaan huomenna aamupäivästä on se Emilian neuvolakin taas jälleen kerran. Tutkivat likan kasvua ja kehitystä sen mahdollisen kilpirauhasen vajaatoiminta-epäilyn takia, josta tosin lastenlääkäri jo viime kerralla oli vähän sitä mieltä ettei mitään aihetta huoleen edes ole. Saa nähdä mitä nyt sitten mitta näyttää tällä kertaa ja ennen kaikkea mitä sanoo puntari, tytykkä kun on ollut aika jötkis tähän mennessä, tosin nyt kun on ruvennut liikkumaankin enempi, niin se vauvanpyöreys alkaa pikku hiljaa kadota ja tytöstä alkaa tulla aika solakka säihkysääri. :) Näin äidin silmillä katsottuna on mielestäni myöskin pituutta saanut reippaasti lisää. No mutta huomennahan tuon näkee ja kuulee sitten. Hirveästi on nyt myös juttua ruvennut tulemaan tytöltä, 3 sanaisia lauseita sanoo jo aika sujuvasti. Ja omaa tahtoa kanssa ruvennut löytymään vähän liiankin kanssa. Kovin on kyllä prinsessa meidän neiti ja aika topakka pakkauskin. Kovasti veljiään ja miutakin komentelee. :D Ja jos hän saisi valita niin pitäisi mekkoja ja hameita ja Hello Kitty vaatteita joka päivä ja joka hetki. Ja mitä enemmän on bling blingiä ja kaikenmaailman hörhelöitä, rusetteja yms. niin sitä ihanampi se on. Onhan tämä toisaalta aika jännääkin kahden pojan vintiön jälkeen että pääsee sukeltamaan tuttuun ja turvalliseen pikkutyttöjen maailmaan. Odotan jo kovasti meidän tulevia Barbie-leikkejä, meikki ja kampauskokeiluja yms. juttuja mitä nyt ei ihan noiden poikien kanssa voi tehdä, tai no periaatteessa voisi mutta ei niitä kiinnosta kuin autot ja koneet sekä kaiken maailman lego Ninjago, Minecraft örkit.

Mitähän vielä oli? Hmm...

Kohta pitäisi lähteä untenmaille, aamulla taas aikainen herätys ja alkaahan tuo jo vähitellen muutenkin uni painaa silmää, kun aika väsy sitä vieläkin on siitä eilisestä pihatapahtumasta. Se 4 tuntia porottavan auringon alla oli vähän liikaa meikäläiselle, kävinkin jo eilen unten maille siinä 20:30 kun meinasin nukahtaa jo aiemmin istualleen. Ei enää vanha jaksa ja muutenkin nuo helteet aina väsyttäneet miuta. Tosin taitaapa nuo kesähelteet nyt olla ohitse kun jo huomiselle luvattu tänne sateita ja ukkosia ja vähän viileämpää ilmaa. Syksy tekee jo kovasti tuloaan, niin se vaan on.

Jep, mutta taitaa nyt sanottavani tällä kertaa olla tässä, ensi kertaan siis!