Taas on 1 harjoitteluviikko taputeltu, enää 3 viikkoa jäljellä, sitten olisikin jo vappu jonka jälkeen alkaisi se kuntoutumisen tukeminen- jakso uusine harjoituksineen ja kaikkineen. Kyllä alkaa todentotta nämä klo 5 herätykset tuntua kropassa. Odotan jo NIIN tulevaa pääsiäisLOMAA, jolta toivon että saisin NUKKUA univelkoja pois edes yhden päivän, vaikka pahoin pelkään että siitä nukkumisesta saan ihan vaan ottaa ja haaveilla, tuntuu nimittäin anopilla taas olevan sellainen höyry päällä, että huh huh. Tälläkin menneellä viikolla saanut niin minä kuin Juhakin kuulla aivan tarpeeksi siitä aiheesta että miksi me emme jo ota ja muuta sinne Lampinsaareen. Hänelle monen monta kertaa sanottu että syksyllä vasta se muutto sinne olisi mahdollista, muistaa sen ehkä päivän taikka pari kunnes taas ottaa ja soittaa ja samasta asiasta otetaan yhteen. Pitemmän päälle NIIN STRESSAAVAA!! Suurimmaksi osaksi ne puhelut nyt muutenkin olleet sitä että Juha huutaa äidilleen, H huutaa takaisin ja siinä samalla sitten myös minä saan kuulla oman osuuteni... Kun vähän nyt siltä tuntuu että tavallaan minua syyllistetään nyt tässä kun on tämä koulu täällä... Vaikka Juhallekin olen monesti sanonut että JOS hän haluaa ottaa ja lähteä niin EN häntä estele, senkun menee. Mutta se on sitten Juhan oma valintansa että hän on päättänyt ottaa ja odottaa sinne saakka kun saan tämän kouluni räpiköityä läpi.

Opiskeluista puheenollen; on taas kyllä ollut taas melkoinen viikko. Jos täällä viimeksi valittelin että oon vaan harjoittelupaikassani peukaloita pyöritellyt, niin enpä pyörittele enää. On kyllä saanut tosissaan tehdä töitä ja työkuviot on olleet ihan laidasta laitaan. Asiakaspesuista suursiivoukseen, mummojen laulattamisesta saattohoitopotilaan hoitamiseen. Myös ulkoilua ja kauppakäyntejä näiden ikäihmisten kanssa on saanut tehdä, mitkä ihan kuuluu tähän opiskeluosiooni. Siinä sivussa sitten hoitanut muita opiskeluasioitani koulun kanssa, juossut Onnin terapioissa, Jasperin neuvolakäynnistä jne. Ihmettelen itsekin miten ihmeessä sitä on jaksanut taas taputella tämänkin viikon...

... Sitten vielä pitäisi alkaa soittelemaan noita KUNTUN harjoittelupaikkoja. Niin paljon kun oon ASPA:n harjoittelupaikan asukkaista tykännytkin, niin oon tullut siihen tulokseen että en jatka harjoittelua samassa paikassa. Sen paikan vakihenkilökunta vaan... no olen saanut heistä sellaisen kuvan ja käsityksen että eivät pidä minusta, enkä minä oikein pidä heistä. Opiskelijoiden kanssa vielä juttuun tulen ihan okei. Muutenkin on herännyt epäillys siitä että onko tässä tämän hetkisessä harjoittelupaikassa sittenkin sisätilaongelma koska olen ihan aivosumussa siellä ollut, nenä on vuotanut verta ja ääni on käheämpi. Kaikenlisäksi siellä vilisee sokeritoukkia ja muurahaisia, jotka on ihan selkeä merkki siitä että siellä rakennuksessa on sitä kosteutta, jopa mahdollisesti hometta. Yritin tästä aiheesta varovaisesti sanoa ruokatunnilla, mutta nämähän torppasin sen asian täysin, joten päätin että annan asian olla. Jatkossa joka tapauksessa olen tästäkin asiasta huolellisempi ja teen selväksi että altistumiseni takia en voi työskennellä sisäilmaongelmaisessa rakennuksessa. Harmikseni näitä miulle sopivia harjoittelupaikkoja ei taida olla kovinkaan montaa Joensuussa. Eli ihan kiitettävän paljon haasteita on taas tiedossa sen asian suhteen, mutta eiköhän miulle jostain joku paikka löydy lopulta.

Onnin terapioistakin sen verran että 12.5. on tulossa nyt yhteispalaveri ex ukon kanssa koskien Onnin jatko terapioita + mahdollista adhd lääkitystä ja nyt on myöskin väläytelty sitä että olisi syytä palaveerata yhdessä isommalla kokoonpanolla koskien ihan näitä 2 kodin yhteisiä sääntöjä sun muita Onnin asioihin liittyviä juttuja. On toki yritetty samasta asiasta ennenkin ex ukon kanssa keskustella, mutta tähän mennessä ne on menneet siihen että jommalla kummalla palaa ennemmin taikka myöhemmin järki ja lopulta se menee tappeluksi koko keskustelu. Toivon todella että tällä kertaa saataisiin luotua ne "yhteiset pelisäännöt" ilman että hermot menee. Tai toinen alkaa siinä länkyttää omiaan. Joka tapauksessa "Maikki" (Onnin musiikkiterapeutti) oli exäni kanssa ottanut puheeksi nuo Onnin vaateasiat ja ilmaissut sekä miun ja Juhan huolen + hänen huolensa ammattinsa puolesta aiheesta, johon oli eksä sitten todennut "hän ei halua tästä asiasta puhua kun häntä alkaa särkemään päätä, kun on tätä taipumusta migreeniin." "Maikki" oli tähän vaan todennut että "näistä asioista on vaan joskus keskusteltava ja migreeniinkin on olemassa estolääkitys ja tarvittaessa heiltäkin löytyy särkylääkettä." Voisiko sanoa siis että ihan tyypillistä käytöstä exukoltani. Yrittää keinolla millä hyvänsä välttää näitä puheenaiheita tai kääntää jutut jollekin muulle tasolle. Yleensä ilmaissut kyllä asiansa silmien pyörittelyllä, venyttelyllä ja haukoittelulla, nyt näköjään tullut tämä valitus migreeniasioista tähän mukaan. Jotenkin huvittuneena siis odotan että mihinhän lie seuraavaksi ottaa ja vetoaa. :D Se kun osaa tämän valituksen jalon taidon. :D Välillä sitä miettii että miten ihmeessä se nykyinen naisystävä, Mari sitä äijää oikein jaksaa. Jospa sillä on valikoiva kuulo ja lehmän hermot?

Jasperillakaan ei ollut näössä mitään ongelmaa, näkee  ja kuulee hyvin siis. Myöskään neuvolath:n mielestä Jasperilla ei ole mitään ylivilkkautta. Oli näin siis sanonut Juhalle, kun J oli käyttänyt Jasperin neuvolassa tuon näköasian takia. Kuitenkin sitten oli papereihin kirjoittanut että "jos keskittyminen ja jaksaminen jatkuu samantapaisena, niin on lie syytä ensi syksynä varata aika toimintaterapeutille tai erityislastentarhaohjaajalle lisätutkimuksia ajatellen". Lievästi sanottuna aika ristiriitaista viestintää siis. Joka tapauksessa ovat sitä mieltä että vielä eivät pojan vilkkaudelle ja keskittymiskyvyn puutteelle mitään ala tekemään, vaan seuraavat tilannetta. Että näin täällä taas jälleen kerran... Jotenkin vaan tuntuisi helpommalta että tekisivät sen lähetteen nyt sinne lastenneurologille jossa ne "viisaat" tutkisi tuon tarkemmin että onko sillä keskittymisessä ja hahmottamisessa nyt sitä ongelmaa ja jos on niin minkälaista, kuin että tätä asiaa ruvettaisiin vitkuttelemaan taas 1 vuotta eteenpäin.

Juhan kanssa meillä menee aika tasaisen tylsästi. Ei kyllä toisaalta olla hirveästi ehditty toisiamme nähdä, kun ollaan oltu "töissä". Illastakaan paljon jaksa mitään. Jotain jutellaan korkeintaan miten on päivä mennyt ja lasten asioista höpistään. Ennen ilta 10 ollaan koko perhe oltu jo kovastikin untenmailla. Toki väkisinkin pinna on ollut kireällä viime aikoina väsymyksen + raha-asioiden takia, niin sitä pahaa oloa on tullut purettua molemmin puolin niin toisiimme kuin näihin lapsiinkin. En tietty missään nimessä haluaisi korottaa ääntäni turhan takia näille lapsille, mutta kuten jo sanoin niin väsyneenä sitä tulee sorruttua valitettavasti sellaiseenkin. :( Kun kuitenkin nämä muksut on siinä mein arjessa mukana sen 24/7 kun ei ole oikein ketään kelle niitä yökylään laittaa. Näiden kummeillakin kun on nykyään ihan omat menonsa ja elämäntapansa ja tyylinsä ja äiti taas ei yökylään uskalla ottaa kun sen verran villejä ovat molemmat. Päivästä voi kyllä olla tarvittaessa apuna sen parisen tuntia jos on jotain.

No, josko tuota saisi "ladata akkuja" sen pääsiäisen aikana, saahan sitä ainakin toivoa? Nyt kuitenkin unta kupoliin pikku hiljaa. Huomenna areenalle pomppulinnapäiville kun Juha onnistui meille taikomaan 5 kappaletta vapaalippuja.