Heippistä taas pitkästä aikaa. Muksut just sain nukkumaan, Juha on yksityiskeikalla Outokummun Kolmikannassa, tulee sitten kun tulee takaisin kotiin ja Onni isänsä luona.

Tämän vuoden Putous-kauden ekajakson katsoin, ei nyt oikein kaikki sketsit todellakaan sytyttäneet. Toisteltiin todella paljon niitä yhtiä ja samoja aiheita. Ne sketsihahmotkin... No jaah... Tuli vähän sellainen tunne että eikö enää mitään muuta oteta ja keksitä, mutta en tuomitse heitä vielä, vaan odottelen että paraneeko jutut, vaiko ei.

Tuli tänään käytyä pikapyrähdys Kuopiossakin kun Lähiötalon koululaisten kanssa tehtiin retki Hoplopiin. :) Oli kyllä ihan kiva ja onnistunut reissu, vaikka meidän Onnillehan tuli sitten loppupeleissä harmi siellä, kun oli sitä mieltä ettei kukaan hänen kanssaan halunnut siellä leikkiä. :-/ Tosin poika meni kuin tuulispää siellä sen 3 tuntia mitä siellä oltiin ja eipä tainut paljon toisia leikkiin pyydellä, niin vähän näin äitinä olen myös sitäkin mieltä että oli vähän Onnin oma vikakin, kun ei tajunnut pyytää. Aina saisi kerrata säännöt sun muut tuon pojan kanssa... No, joka tapauksessa harmitusta lukuunottamatta hyvin meni matka ja fiilikset on sitä luokkaa, että ehdottomasti Onnin kanssa jatkossakin kaksistaan retkeilemään kun siihen vaan oiva tilaisuus tulee. ;) Joutaa se Juhakin vaihteeksi vahtimaan näitä pikkusia, kun on hän niin paljon mennä huidellut tässä omilla menoillaan ja muilla. Tuli tosin tuon reissun aikana sellainen fiilis että hitsiläinen kun olisi joku kiva tyttöporukka jonka kanssa lähteä yhdessä käymään Matkuksessa ja Ikeassa, HalpaHallissa yms. mitä siellä niitä liikkeitä nyt onkaan.:) Olisi sellaista ihanaa pois normiarjesta - aikaa se. Vaan kun ei oikein ole ketään kenen kanssa ottaa ja lähteä kun tukiverkostokin on olematon, samoin se ystävä-puoli. :(

Toki nyt oon käynyt noissa äitien virkistäytymisilloissa, jonka tarkoituksena ilmeisesti on saada meitä yksinäisiä äitejä yhteen ja tutustuman toisiinsa ja niin edespäin. Mie vaan kuitenkin koen ongelmaksi sen kun nuo muut äiskät asuu siellä Rantakylä, Utra-suunnalla ja itse täällä Noljakassa oman perheen kanssa. Siinä on kuitenkin se 9-12 km välimatkaa jos tosissaan halutaan lähteä kylättelemään ja muuta, niin vähän kysymys kuuluu että kuinka moni on OIKEASTI valmis lähtemään sieltä asti tulemaan meille kylään? Ja kun ei se meidänkään perheen liikkuminen niin helppoa aina ole, vaikka kulkeehan täältä tietty tuo julkinen liikenne ihan vierestä, mutta silti... Nyt ensi kuun alussa muistaakseni taas jälleen kerran tämmöinen "kokoontumisajo" johon olen ilmoittautunut jo että osallistun. Teemana on tällä kertaa joku kauneus ja ihonhoito juttu jos oikein muistelen. On Lehmossa tällä kertaa tuo ja nyt on pulmana se miun liikkuminen sinne kun ei sitä aina haluaisi Juhankaan varassa tässä asiassa olla. Pitää kai ruveta mankumaan josko joku ihana ottaisi kyytiin kun ja jos on ajelemassa Kylmäojalle päin... Juha saa taas vaihteeksi sitten sen illan hoitaa näitä kahta pienempää, kauheasti "harmittaa". :D Pitää miunkin välillä päästä kulkemaan ja näkemään ja kokemaan kaikkea jännää ilman että tarvitsee koko laumaa raahata perässään.

Juhasta puheenollen... Niin lupaili että joo hän alkaa enempi osallistumaan kodinhoitoon, ruuanlaittoon yms. No parisen viikkoa se sitä touhua jaksoikin kunnes siltä loppui kiinnostus tai jokin. Ei paljoa kyllä ilahduttanut tulla tänään illasta kotiin kun kämppä kuin pommin jäljiltä ja muksut ruokittu pikaruualla. Pitkään mietin että alanko räyhäämään aiheesta vai mitä tekisin, mutta mies sitten pelasti itse itsensä sillä kun ilta kuuden aikoihin lähti ajamaan vaunu perässään kohti sitä Kolmikantaa, joten taitaa se asiasta räyhääminen nyt sitten siirtyä huomiselle. Ärsyttää kun lupailee aina kaikkea, mutta ei sitten seiso niiden lupauksiensa takana. Aina saan mie täällä kaikki hoitaa ja tehdä ja se pitemmän päälle ärsyttää, raivostuttaa, väsyttää yms. Vaan kun siinä on sitten sekin että jollen minä pitäisi niitä "lankoja" tiukasti käsissäni, niin kaikki olisi entistä enemmän päin persettä ja lapset ihan heitteillä. Kovasti oon kuitenkin yrittänyt järkeä miekin takoa tuolle ukolle päähän että ottaisi enempi vastuuta, virainomaisetkin sille samasta asiasta juputtaneet kerta toisensa jälkeen, mutta jotenkin oon VIIMEIN sen tajunnut ettei miestä muuteta toisenlaiseksi kuin se on. Kun ei ole 7 vuoden aikana miksikään tuosta oikein muuttunut, niin tuskin se asia siitä korjaantuu jatkossakaan. Että kai se sitten miun vaan pitää hyväksyä jos meinataan yhdessä jatkaa jatkossakin, että mie sen kodin, perheen ja ruuat hoidan + juoksevat menot, Juhalla se oma elämänsä ja menonsa. Eihän se toki miuta kohtaan oikein ole, mutta millä tuon muka toisenlaiseksi ottaisi ja muuttaisi? Aina pahimpina riitoina uhkaan että otan ja lapset ja lähden muualle, mutta minne miekään osaisin täältä mennä kun ei ole mitään paikkaa mihin mennä? Kukaan kun ei oikein huoli luokseen tämän kokoista laumaa. Että näin... Eli sitkeästi vaan eteenpäin tässä parisuhteessa, vaikka välillä kieltämättä vituttaakin ja rankasti tuon tempaukset sun muut.

Työjututkin on taas niin mielenkiintoisen sekaisin kun olla voi. Kuntouttavahan edelleen jatkuu, sopimus voimassa sinne tämän vuoden loppuun ja nyt siis 4 päivänä viikossa. En sitten tiedä todellakaan että mitä sitten tapahtuu kun vuosi vaihtuu, että oonko sitten työtön vaiko mikä. Palkkatukijuttuahan siis alunperin lupailleet, mutta kun menin ja lähdin mukaan tuohon Kaiku-hankkeeseen, niin kaikki on nyt suoraan sanottuna niin levällään kuin Jokisen emännän perse. Mistään ei tiedä mitään, eikä mihinkään oikein saa mitään suoria vastauksiakaan. Suoraan sanottuna ahdistaa ja rankasti, kun vähän sitä jo toivoin että tähän miunkin elämiseen olisi tullut VIIMEIN joku järki ja uskaltaisi elää vähän vapaammin kun ei hetkeen tarvitsisi talousasioita ja sitä elämistä ylipäätään märehtiä, mutta vituiksi taisi mennä tämäkin ja muutenkin tosi paljon tällä hetkellä mietityttää että teinköhän sittenkin tyhmästi kun laitoin nimen tuohonkin paperiin... :-/ Toki hienoltahan tuo hanke kuullostaa kun luvataan mm. KAIKU-hankkeessa kehitetään yhdistysten osaamista heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden ohjaamisessa sekä työ- ja toimintakyvyn tukemisessa. Hanke järjestää koulutuksia ja tutustumiskäyntejä. Hankkeessa kootaan työllistymispalveluja (kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, palkkatukityö) tarjoavat yhdistykset verkostoksi ja järjestetään säännöllisesti tapaamisia.  No, sen näkee sitten aikanaan että miten tämän asian kanssa käy, että tulinko kirjaimellisesti tallanneeksi nyt paskaan, vaiko en. Kuitenkaan en varmaan niin pitkään ota ja nuku kunnon yöunia ennen kuin näihin miun työasioihin viimeinkin saadaan jokin järki...

Päätin kuitenkin etten kellekään näistä asioista lähde hirveästi avautumaan, kun porukat tuntuu olevan taas niin puolesta ja vastaan tämänkin asian kanssa ja etenkin taas Hilkkaa (anoppi) näyttää turhankin paljon kiinnostavan nämä miun työjutut. Huvittavinta tässä vielä se, ettei se Hilkka voi miulle näistä asioista ottaa ja soittaa että miten ne asiat oikein onkaan, vaan pitää yrittää sitten Juhan kautta utsia näitä tietoja. Rehellisesti sanottuna niin kyllähän tommoinen juttu loukkaa ja pahasti, sekä säälittää ja huvittaakin. Ihan ihme touhua taas vaihteeksi. :D No, Hilkalle toki viestin laitoin sitten sen puhelun perään että voi sitä miullekin soittaa kun tietää kuitenkin numeroni ja miulta itseltäni kysästä että miten ne asiat oikein on, ei tarvitse utsia todellakaan niitä Juhan kautta. Eipä ole anopista sen jälkeen mitään kuulunut, toisaalta en ihmettele moista yhtään kun eipä se yleensä muutenkaan miulle soittele ellen oo sen nenille tosissaan hyppinyt tai muuta. En tiedä mikä sillä on miutakin vastaan, mutta ei se kivaltakaan tunnu kun yhtenään miuta mollaa ja vähättelee ja muuta. Kun hänen silmissä en osaa ilmeisesti tehdä sitten mitään oikein. Kertaakaan en ole hänen suustaan kuullut mitään kannustavaa juttua, aina löytyy jotain mistä pitää motkottaa, vaikka ihan sen motkottamisen ilosta ja riemusta. Muutenkin tuo anoppi vähän niitä ihmisiä joiden on pakko saada olla aina oikeassa ja saada sanoa se viimeinen mielipiteensä, olipa se asia sitten mikä tahansa ja tiesipä siitä sitten puoliakaan taikka ei. Ja sekös sitä suoraan sanottuna vituttaa ja rankasti kun en todellakaan kaikista asioista ole hänen kanssaan samaa mieltä ja uskallan hänelle sanoa vastaankin ne omat mielipiteeni. Joka tapauksessa vähän ihmetyttää että mitä hittoa jotkut miun työasiat edes hänelle kuuluu kun tietääkseni en todellakaan niistä ole mikään tilivelvollinen ainakaan hänelle? Ei oikein jaksa kyllä ymmärtää tuon naisen aivoituksia ja muita.

Jep mutta nyt se pyykki lähteä ottamaan pois sieltä koneesta ja sitten jos vielä kirjoittelisin yhden kirjeen tuolta rästipinkasta pienemmäksi ennen kuin yöunille rupean, nyt kun on pitkästä aikaa näin hyvä draivi päällä. :) Ensi kertaan siis! Nyt se olisi moi!