Kuulumisten rustailua pitkästä aikaa tännekin. Lapset leikkii huoneessaan ja ulkona sellainen tavan suomalainen kesäsää, eli ei ota oikein selkoa että tuleeko siellä vettä vaiko paistaako siellä aurinko.

Koko kesä ollaan kuitenkin möllötelty kotosalla, eipä ole kesävieraitakaan käynyt vaikka kuinka kauniisti ollaan pyydetty että tulkaa käymään. Tuntuu että kaikilla on jo omat menonsa ja muut sovittu ja meidän perheen tapaaminen nyt sitten ei ole ihan ykkösasiana listalla koska asumme täällä "Siperiassa". Tosin onhan tässä käynyt mielessä myöskin se, että johtuuko osittain myöskin miusta kun en vaan taida olla mikään ykkös suosikki sukulaisten kesken, kun en oo mitenkään sosiaalinen ihminen ja pamauttelen asiat jotka ei miun mieleen ole niin aika suoraan... :-/ Mekään ei taideta tänä kesänä mihinkään päästä reissuun, kiitos taas tämän rahapulan. Molemmille kun seuraava tili tulee vasta elokuun alussa jolloin jo molemmat ollaan palattu takaisin "sorvin ääreen". Tosin onhan tässä käynyt mielessä viikonloppuloma johonkin, mutta en sitten tiedä onko se lomaa kun kuitenkin ne lapset mukana... Miulle tekis hyvää JOS edes päivän saisi ihan vaan olla omissa oloissa, ei tarvitsisi pyyhkiä räkää, peppuja, erotella riitapukareita toisistaan, siivota, pyykätä ja ennen kaikkea tehdä sitä ruokaa 4 tunnin sykleissä... Että saisin edes päivän olla vaan ihan oma itseni, ilman että ketään täytyy olla passaamassa koko ajan ja vetää sitä ÄIDIN roolia. Siis, kyllähän mie omia lapsiani rakastan yli kaiken, sitä ei sovi kenenkään epäillä, mutta kun KOKO AJAN olet niitten kanssa, niin ainakin miulla välillä tulee sellainen olo että haluisi vaan karata ovet paukkuen ja mennä huutamaan metsään omaa väsymystään yms. Ja juu, onhan tuo Juha tuossa tietty mutta suoraan sanottuna eipä siitäkään ole paljon apuja ollut kun hänen isä-lapset -aika on vähän sitä että karjutaan muksuille pää punaisena tai sitten hän painuu itse nukkumaan KOSKA VÄSYTTÄÄ... Että ainakin tämän kesän ajan  tää homma on ainakin meillä pyörinyt sillä tavalla että mie vedän läpi koko tän hemmetin pellesirkuksen tyyliin 24/7. Sitten vielä jaksaa tuo ukko vinkua seksiä päivän päätteeksi ja sitten kitisee jos miuta ei yhtään satu huvittamaan. Viime aikoina tosin siinäkin menty vähän tyyliin no annetaan nyt sitten vaikkei kyllä yhtään innostaisi, koska en miekään jaksa sitä ukon mankumista kuunnella jos muuten on ollut rankka päivä. Onpahan edes joku tyytyväinen... Niin ja tyydytetty.

Tuleva syksykin mietityttää jo valmiiksi että miten me tätä meidän arkea oikein aletaan pyörittämään keskenämme. 1.8. jatkuu miulla työt Lähiötalolla, toinen 6kk pätkä starttaa. Sitä jo odotankin kovasti että pääsee taas töihin "lepäämään". :D Vaikka tiedä hänestä että onko se sitten jatkossa ns. "lepoa" kun siinä sivussa alan opiskella sitä hoiva-avustajan "ammattia", tuo ensimmäinen osio, kasvuntukeminen ja ohjaus, eli KATU alkaisi 8.8.ja kestäisi marraskuulle asti. Sen jälkeen alkaisi se joku kuntoutus-osio joka kuuluu pakollisiin aineisiin. En sitten tiedä suoritanko sen TOPPIKSEN Lähiötalolla vaiko missä, mutta se on sitten sen ajan murhe se. Joka tapauksessa mietityttää lähinnä nämä koulujutut ja poikien pakollisten menojen yhdistäminen että miten tulee onnistumaan. Tarkoittaa käytännössä sitä että myös Juha nyt joutuu ottamaan enemmän vetovastuuta perheestään, mikä toisaalta voi tehdä ihan hyvääkin. Silti miettii että onko siitä siihen rooliin... Pojilla alkaa / jatkuu terapiatkin nyt syksystä. Onnille saatiin musiikkiterapian jatkomaksari ja ilmeisesti myöskin joku bändi-juttu pojalla alkaa, joka toteutetaan terapiamuodossa. Musiikkiterapiasta onkin ollut kyllä Onnille iso apu mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tunne-elämän säätelyyn. Jasperilla sitten alkaa toimintaterapia tässä syksyllä kun vahva epäilys että olisi hänelläkin se adhd, sekä myöskin näillä näkymin myöskin visuaalisessa ja avaruullisessa hahmottamisessa on isojakin ongelmia. Tästä nyt oon sitten itse opiskellut että mitä se käytännössä sitten tarkoittaa ja miten näkyy arjessa, niin tuolta VENNYSTA http://www.venny.fi/  tosin sanotaan että tieto lisää tuskaa, niin pakko myöntää että välillä on suoraan sanottuna ahdistanut ihan kympillä ja on ryvetty syvissäkin mudisssa ja märehditty että miksi juuri miun lapset. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin ja toisaalta ehkä ihan hyväkin että nyt tutkitaan tuo poika perinpohjin että saadaan (ainakin toivottavasti) kaikki mahdollinen apu ja tuki tältä kaupungilta. Lasten neuropolille kuitenkin vaadimme lähetettä että saisimme Jasperille sitten sen ihan oikean diagnoosin ja kenties lääkityksenkin ja korvaukset. Tosin tuo Kasperin (eli kasvatus ja perheneuvola) lasten psykologi oli vähän asenteeltaan sellainen että ollaankos me nyt aivan varmoja tästä. Mutta kun yhdellä lapsella on näitä neurologisia ongelmia, niin ei se nyt mikään ihme olisi jos näiltä pieniltäkin löytyisi jotain. Ja kuten jo sanoin niin helpottaahan se siinä mielessä kuitenkin meidän arkea, että tiedetään mistä kyse ja tarvittaessa osataan sitten opettaa ja ohjeistaa lapsiamme selviytymään edes jotenkin tässä nykymaailmassa. 

Joka tapauksessa Emilia nyt sitten ainut lapsista jolla ei ainakaan vielä epäillä mitään. Toivon että meidän tyttö olisikin ns. "normaali" lapsi ja säästyttäisiin tytön kohdalla tältä rumbalta. Mutta... Ei voi ikinä tietää... Voi vaan toivoa.

Lapsilla alkaa 1.8. sitten hoitokin, pääsivät tuohon viereiseen taloon perhepäivähoitoon, koska mitä nyt juttelin tuon varhaiskasvatus-tahon kanssa, niin täällä Rantakylässä (missä siis nyt asumme) ei ole mitään niin puhdasta päiväkotia sisäilman suhteen että meidän lapset sinne uskallettaisiin laittaa. Sen verran paha altistuminen kun kuitenkin molemmilla siellä pohjalla niin päivähoidon johtaja aivan suoraan sanoi ettei lähdetä leikkimään lasten terveydellä. Eli ainakin tämän vuoden lapset ovat tuolla perhepäivähoitajalla, jonka koti on todettu sisäilmaltaan terveeksi ja puhtaaksi. Liisan luona olemmekin käyneet tutustumassa ja meinasi itsellänikin suu loksahtaa hämmästyksestä auki kun näki sen lelupaljouden. Kokonainen huone kuin jostain satumaailmasta. Oli rakennettu leikkikaupunki kahviloineen ja kaikkineen. Meidän Jasper ja Emiliahan oli ihan haltioissaan eivätkä olisi halunneet lähteä sieltä ollenkaan pois. :) Huomaa heti sinne astuessaan että se hoitaja on selvästi panostanut näiden lasten viihtyvyyteen ja kaikkeen. Toivon että meidän lapset tulee viihtymään ja yhteistyö meidän vanhempien ja hoitajankin välillä sujuu hyvin. Hoitomatka ei tosiaankaan ole meillä pitkä, joku 300 m vain. Eli siis naapurissa ovat hoidossa. Ehkä se on ihan hyväkin asia. Joka tapauksessa eskari heidän olisi tarkoitus viimeistään aloittaa tuossa uudessa päiväkodissa joka nyt on parhaillaan rakenteilla. Siihen viereen rakentuu myöskin uusi koulu, johon tulee myös pienluokat.

Joo, mutta tuo kello alkaa olla jo niin paljon että ruokaa lähdettävä laittaa lapsille ja sitten kokeiltava josko nuo saisi päiväunet nukkumaan. Iltapäivästä jos ei sitä vettä saada saavista kaatamalla niskaan niin voisi lähteä jossain käymään ettei mene taas koko päivä vaan kotona nyhjöttämiseksi. Täällä kun tällä viikolla tänään  nuo pop-viikot viikonloppuna olevien ilosaarirokin ja ilovaarirokin takia. (ei tule lähdettyä niihinkään kun ei ole varaa lippuihin, eikä kyllä kaveriakaan) Muistaakseni tänään on joku lasten tapahtuma kaupungilla, mutta en muista että monesta moneen se olikaan...

Mutta nyt sitä ruokaa laittamaan...