maanantai, 9. lokakuu 2017

Kuulumisia

Pitkästä aikaa kuulumisia. Muutettu ollaan ja vähitellen elo ja olo alkaa tasaantua täällä uudellakin paikkakunnalla ja uudella kylällä. Lapset on kyllä sopeutuneet tänne Lampinsaareen hyvin, kiitos tuon päiväkodin ja kylän rauhallisuuden. Kavereita ovat saaneet ihan mukavasti, mikä on tietenkin ihana asia. Itsekin pikkuhiljaa alan sopeutumaan tänne. Mulla muutenkin menee kauemmin totutellessa kun mulle täysin vierasta seutua ja vieraat ihmiset, mutta silti tämä koti alkaa vähitellen tuntua kodilta. <3 Ja kaikesta huolimatta koen olevani onnellinen. :) Että siinä mielessä kunnon "hajurako" kaikkeen vanhaan paskaan tuli enemmän kuin tarpeeseen, täällä kun hyvin harva tietää tarinaani ja taustojani. Ihan hyvä niin.

Onanimated-angel-image-0093nia toki on ikävä. Viimeksi olen pojan nähnyt elokuun lopulla, ennen kun muutettiin tänne pohjois-pohjanmaalle. Nyt on tarkoitus lokakuun lopulla nähdä, vietetään viikonloppu vanhassa kotikaupungissa, Joensuussa. Toki ystäviä ja tätitettäviänikin haluan nähdä kun kerta siellä olen käymässä, mutta pääpointti on ihan Onnin ja mun näkemisessä ja siinä että saa viettää pitkästä aikaa aikaa äitinsäkin ja sisariensa kanssa. Sellaiset suunnitelmat täällä. Ei kyllä todellakaan ollut mitenkään helppoa järjestellä tuota meidän menemistä sinne Pohjois-Karjalan suuntaan kun meilläkin on ne omat menomme täällä ja sitten vielä nuo Juhan opiskelutkin siihen päälle. Opiskelee siis yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Opiskelut onneksi siinä mielessä loppusuoralla, että teoriat on pian käyty ja sitten alkaa jo työharjoittelu, joka kestää ilmeisesti ensi kevääseen asti. Toivottavasti saa sitten jatkossa töitäkin. :)

Mulla opinnot nyt toistaiseksi "tauolla", puuttuisi enää 4 vk työharjoittelua ja 1 tehtävä täydentää. En pidä nyt hoppua asian suhteen, kaikki aikanaan. Tällä hetkellä oma terveys ja hyvinvointi on se kaikista tärkein asia. Syön nyt tällä hetkellä pillereitä keskivaikeaan masennukseen, ahdistukseen, paniikkihäiriöihin sekä unettomuuteen. Terapiassa käyn 2-3 viikon välein Oulaisissa. Suunta on hiljalleen parempaan päin. Ei ole aikoihin ollut sellaista oloa että tekee mieli hypätä ikkunasta tai juosta rekan alle. Silti uudet asiat, ihmiset ym. on mulle vielä pahoja paikkoja, mutta toistaiseksi oon selvinnyt niistä ihan ok kaikesta huolimatta. Silti pelko epäonnistumisesta ja itsensä nolaamisesta on vahva. Samoin itsensä mitätöiminen. Muunmuassa näitä asioita käsitellään yhdessä terapeuttini kanssa. Melko todennäköisesti nekin kumpuavat sieltä lasisesta lapsuudestani asti.

On paljon asioita muutenkin jotka oon joko kieltänyt itse itseltäni tai en halua muistaa ja silti ne eri tilanteissa sitten pulpahtelee pintaan ja ohjailee tekemisiäni ja sanomisiani. Inhottavaa, mutta näin se vaan on.

Yksinhän tässä kuitenkin taistelen ihan omia demoniani vastaan. Voi vaan nostaa ihan oikeasti haAiheeseen liittyvä kuvattua että Juha edelleen jaksaa tukea ja rakastaa, vaikka ei se varmaan hänellekään mitenkään helppoa ole ollut nähdä mua niin hajalla ja rikki, mitä oon ollut tuon loppukesän ja alkusyksynkin. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin suunta on kaikesta huolimatta edelleen ylöspäin. Periksi en suostu antamaan.

Emilian päivätkin lähestyy. Nyt tulevana perjantaina täyttää 4 vuotta. Äkkiä on kyllä vuodet menneet ja lapset kasvaa. Itsehän sitä tietenkään ei ole vanhentunut yhtään, eipä. :D Ensi lauantaina juhlitaan oikeastaan aika pitkälti oman porukan kesken. Kakku nyt on ainakin pöydässä ja jotain muuta naposteltavaa. Ajattelin että en ota stressiä asian kanssa, antaa kaiken sujua ihan omalla painollaan. Me tilattiin Emilialle Prinsessat-lehti synttärilahjaksi (8kk), oli tosi mielissään kun ensimmäinen lehti ilmestyi postin mukana. Joku käsilaukkukin siinä oli lehden mukana, josta hajosi se kantolenksu jo ensimmäisenä iltana. Tosin eipä ne lehtien mukana tulevat krääsät yleensä muutenkaan kestä kovin kauan ehjänä.

Eilen käytiin ostamassa Ylivieskan Prismasta sitten toppahaalari Kauhajoen porukoiden antamalla lahjakortilla. Käytiin myöskin Kärkkäisillä Sikapäivillä ja Jasperkin sai toppahaalarin kun olivat tarjouksessa. Tuli sieltä sitten ostettua kaikenmoista muutakin krääsää. Vielä pitäisi itselleni ne toppahousut ja talvipipo ostaa ja kenties toiset talvikengätkin. Samoin Juhalta puuttuu täysin talvivaatteet vielä. No, ehkä ne ehtii vielä ensi kuussakin. Toivon niin. Muutenkin itselleni pitäisi taas vaatetta katsella, mutta kaikki aikanaan...

Niin ja päästiin PITKÄSTÄ AIKAA Solaris-lomien kautta tuetulle perhelomalle. :) 26.-31.12.2017 ollaan koko perhe - myöskin Onni lomailemassa Kuopion Rauhanlahdessa. Täyshoitoloma. Kuuluu siis ruuat ja ohjelmat ja majoitus samaan syssyyn. Meistä Juhan kanssa pitää maksaa se ns. "omavastuu", muksuista ei mene mitään kun ovat alle 16v. kaikki. Eksä vähän tosin nöksähti kun joutuu kuskaamaan Onnia, mutta kyllä se sitten loppupeleissä onneksi otti ja leppyi kun perustelin sille asian. Hulluahan meidän olisi nimittäin koukata täältä vielä Joensuun kautta hakemaan Onni kun meilläkin matkaan menee se 4 tuntia nyt ainakin, ehkä pitempäänkin kun kuitenkin Iisalmessa pitää pysähtyä lasten kanssa + talvikeli siihen päälle. Eksä ajaa tuon välin n. 2 tunnissa. Veikkaan että olisiko myöskin kateudella aihetta asiaan että se halusi ensi alkuun kitistä? No, mutta se siitä... Joulu ja joulupäivä kuitenkin menee ihan täällä kotosalla Lampinsaaressa Juhan, Jasperin ja Emilian kanssa. :)

Sellaisia suunnitelmia meillä. Nyt kuitenkin se imuri kouraan. Kerkeän vielä sen tekemään ennen kuin pitääkin hakea lapset hoidosta. Ensi kertaan!

 

sunnuntai, 2. heinäkuu 2017

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin - tai sitten en

Heippanderi!

Pitkästä aikaa blogi-päivitystä luvassa, jes jes ja jee. :D On kyllä opiskelu- ja etenkin viimoisen harjoittelun kiireet vieneet miusta niin tehokkaasti kaikki mehut että on blogit ja kaikenmaailman muutkin sosiaaliset suhteet jääneet niin paljon vähemmälle taas jälleen kerran. Ihan hirveän SUURET pahoittelut siitä.

Kuvahaun tulos haulle lampinsaariNyt kuitenkin ollaan NIIN lomalla. 1.7. alkoi kesälomani, eli tyyliin eilen. Takaisin Villa Rantaan menenkin tuossa heinäkuun 31. päivä, jonka jälkeen alkaa se varsinainen loppurutistus ja näyttöjen näyttö. Saa nyt nähdä meneekö läpi, vai pidennetäänkö harjoittelu parilla viikolla, mitä en tietenkään nyt toivo, koska sen seurauksena kusisi kaikki suunnitelmat täysin. 1.9. 2017 kun meidän pesueen jo NIIN tarkoitus muuttaa Lampinsaareen, Vihantiin. Tämä asia nyt siis virallisestikin ja lopullisesti päätetty ja sillä asenteella ainakin itse tämän asian kanssa menen että käydään nyt kokeilemassa sitä maalla ja toisella puolella Suomea elämistä, ellen viihdy niin tullaan bumerangina sitten takaisin. :) Mutta kuten olen jo monesti myös täällä blogin puolella sanonutkin, niin kaduttaisi SUURESTI jos en edes ottaisi ja kokeilisi tätä. Vaikka toki podenkin taas sitä paska mutsi-fiilistä sen takia kun tuo Onni jää kuitenkin tänne Joensuuhun elämään isänsä kanssa ja nähdään jatkossa harvakseltaan kun tuo välimatkakin pitenee melkeimpä 400 km / suunta. :-/ Ex ukonkin kanssa pitäisi varmaan käydä lastenvalvojalla ihan tekemässä tästä asiasta uusi sopimus ihan mustaa valkoisella miten se Onni meidän luona jatkossa vieraileekaan, ettei se pääse sitten siitä asiasta niin urputtamaan, vaikka toisaalta tuon miehen tietäen ja tuntien niin sehän taatusti tulee urputtamaan ja vänkäämään asiasta aivan tarpeeksi, kun se meidän muutto muualle tuntuu jo nyt olevan hänelle niin vaikea asia. :-/ Onhan se toki Onnillekin, en sitä yhtään epäile. Niin monesti kun muutenkin ollaan vaihdettu asuntoa tämän Joensuun sisällä näiden homeloukkujen takia, eikä tämä Latolankadun asuntokaan yhtään eroa niistä muista, ihan yhtä paljon oireillaan nimittäin tässäkin. :( Kieltämättä on ollut paskamaista tuuria näiden asuntojen kanssa meillä, mutta ONNEKSI se nyt VIIMEIN ottaa ja loppuu. Pääsemme VIIMEINKIN terveeseen asuntoon ja terveeseen ympäristöön elämään ja olemaan. Eli viimeinkin se paranemisprosessi siis voi alkaa. :) Vaikka terveitä ihmisiähän meistä ei kenestäkään ota ja tule, home- ja sisäilma-altistuneita tulemme olemaan aina ja ikuisesti ja se jos mikä tuntuu kyllä pahalta.

Kuvahaun tulos haulle lampinsaari

Joo, mutta tosiaan... Tänään matka käy sinne Lampinsaareen uudelle kämpälle. :) Pääsen sisustuspuuhiin ja tuumailemaan yhdessä Juhan kanssa (tai siis lähinnä yksin koska Juhallehan asiat on yleensä aika pitkälti tyyliin ihan sama, päätä sä) mitä huonekaluja lähdelle Joensuusta asti raahaamaan ympäri Suomen. Ainakin meiltä tuo arkkupakastin, keittiönpöytä tuoleineen ja divaanisohva lähtee myyntiin, niitä emme tarvitse kun ne jo uudelta asunnolta löytyy. Meidän parijenkkisänky on asia erikseen viemmekö se mukanamme ja myymmekö sen mikä sieltä asunnolta jo löytyy, vai teemmekö me toisin perin. Lasten jatkettavat sängyt ainakin lähtevät mukaan, en oikein lämmennyt näin heti alkuunsa jollekin kerrossängylle, koska lyhyenä ihmisenä niiden petivaatteiden vaihto on melkoisen haasteellista. Onnille kanssa sinne katsoa ihan kunnon sänky sitten aikanaan, alkuun varmaan voi nukkua olohuoneessa sohvalla ihan. Tai sillä ilmatäyte patjalla. Viikon verran olemme Lampinsaaressa nyt tällä reissulla, 8.7. käymme hakemassa Onnin Oulusta (ovat isänsä ja tämän naisystävän kanssa lapinreissulla) ja vien muutamaksi päiväksi pojan katsomaan hänenkin uutta kakkoskotia. Kieltämättä vähän jännittää että mitä Onni tulee tuumaamaan asiasta kun sen kylän ja talon näkee ensimmäistä kertaa. Paljon taas asioita sulatettavaksi pojalle. :-/ Hieman huolestuttaa näin äitinä että minkä kannan se nyt ottaa tähän kaikkeen, kun sen verran hankala kevät taas meilläkin on ollut. On ollut taas niitä itsetuho-ajatuksia ja itseinho ja viha on ollut melkoisen voimakasta, minkä takia otinkin jo ihan ammatti-ihmisiin yhteyttä ja kysyin että mitä oikein tehdään.

Lampinsaaresta matka jatkuu koko lauman kanssa Tuurin kautta Kauhajoelle, jossa ollaan varmaan tyyliin pari päivää. Takaisin Joensuuhun tulemme 15.7. ja 17.7. Juhalla jatkuukin jo työt. :) Toivotaan että säät suosisivat meitä, eikä ihan joka päivä ottaisi ja sataisi.

Mutta nyt loppupakkaamiset suorittamaan. Poikien vaatteet vielä laittaa laukkuun + lääkkeet ja laastarit pakata matkaan. Ajetaan varmaan tällä kertaa Sotkamon ja Kajaanin kautta tuonne Lampinsaareen kun aika saman pituinen matka sitäkin kautta tulee, kuin että olisimme menneet normireittiä pitkin joka kiertää Kuopion kautta Iisalmeen ja siitä sitten Raahen suuntaan. Jos ehdin, niin käyn tätä blogiakin päivittelemässä lomareissumme aikana ja laittelen kuvia. ;)

Nyt se olisi kuitenkin moikkis!


sunnuntai, 11. kesäkuu 2017

Asiat etenee sittenkin, jes!

Nyt on Juha hakenut yhdistelmä-ajoneuvonkuljettajaksi Nivalan ammattiopistoon. Jos pääsee, niin 11.9. alkais koulu sitten siellä. Itse näin ensi alkuun etsin sijaishommia hoiva-alalta Vihannin ja Raahen kaupungin alueelta. Toivottavasti jotain löytyisi.

Huomenna alkaisi vihoviimeinen harjoittelukin koskien hoiva-avustaja opintojani. Toivotaan nyt että harjoittelu menee hyvin ja tulen valmistumaan ajallaan. :)

Tässä ihan ok video siitä "afrikan savannista" mihin olisi tarkoitus muuttaa syyskuussa. :D https://www.youtube.com/watch?v=RFnVXpiZDzI Ja toinen mokoma vielä samasta aiheesta https://www.youtube.com/watch?v=ws3f7fvNLc0

perjantai, 9. kesäkuu 2017

:) Höpötystä :)

Ruuan väännön lomassa kirjoittelen taas pitkästä aikaa kuulumisia ja muita. :) Emilia on vielä päiväunilla ja Jasper huitelee menemään polkutraktorinsa kanssa pitkin pihaa. Kävi se äsken tuossa ovikelloa soittelemassa. Sanoin että kohta on ruoka ja iskänkin pitäisi TOIVOTTAVASTI pian kotiin tulla, ellei ole jälleen kerran ylitöihin jäänyt.Kuvahaun tulos haulle feather pen clipart

Paljonkin kaikkea on taas sattunut ja tapahtunut. Teoriaopinnot on nyt käyty, ensi maanantaina alkaa vihoviimeinen harjoittelu, johon 3 kirjallista tehtävää vielä tämän kesän aikana purkaa. Luottavaisin mielin ainakin tällä hetkellä mennään ja niin toivon että kaiken tohinan ja touhotuksen lomassa ehdin myöskin nauttia edes vähän kesästäkin. :) Kesälomaa olisi tarkoitus kuitenkin pitää heinäkuussa se 4 viikkoa, jolloin en todellakaan aio ainakaan 3 viikkoon hikoilla tippaakaan jonkun hentsun tai työssäoppimistehtävän parissa.

Eilen olisi ollut koulussa synnytyspäivä. Siis päivä jolloin koko luokalle näytämme itse kukin yksilönä ja tiiminä että mitä on jäänyt mieleen kuntoutumisen tukeminen kurssista. No, se päivä alkoi ihan hyvin ja olin että jes, täähän on kivaa ja kaikkea. :) Mutta sitten tuli sellainen ryhmätehtävä jossa piti seistä ringissä ja kertoa 4 positiivista juttua itsestään. En tiedä mikä siinä otti ja teki sen tunteen, mutta miulla rupesi kädet hikoamaan, jalat tärisemään ja tuntui että pyörryn just eikä melkein. :( Ja itse asiassa pyörryinkin. Luokkakaveri kerkesi ottaa kopin etten iske päätäni lattiaan. Suorilta jaloilta kuulemma olin kaatunut, itsellänihän tästä ei niin mitään muistikuvaa. Virkosin aika äkkiä mutta sitten tuli tunne etten henkeä saa ja oksetti vaikkei kuitenkaan oksettanut. Siis kertakaikkiaan kamala tunne. Eihän siitä loppupäivästä sitten niin mitään tullut, luokkakaverit lähti kuskaamaan miuta kouluterveydenhoitajan luokse, jossa selvisi että kyseessä elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus, aika pahakin sellainen vieläpä (siinä vaiheessa ihan oikeasti vaan mietti että kuoleeko siihen paikkaan). Siinä hänen luonaan tunnin verran olin, sottailtiin sitä pitäisikö viedä Tikkarinteelle ensiapuun vai mitä miun kanssa oikein ottaisi ja tekisi. Sanoin että haluan kotiin rauhoittumaan ja lepäämään ja lupasin että JOS näitä tulee toistekin niin haen kyllä apua. Juha kävi sitten koululta hakemassa ja kuskasi kotiin. Se päivä sitten menikin miten meni, eli koko päivän oli kummallinen olo ja vähällä oli etten taas paniikkikohtausta saanut kun mäkkärissä kävimme syömässä. Esillä olo, porukan paljous ja hälinä tuntui pahalta. :-/ Hengittelin vaan syvään ja katselin ikkunasta ulos niin pystyin kuitenkin olemaan ja hoitamaan homman ilman hirveää draamaa. Lähinnä näin jälkeenpäin harmittaa suuresti että tämä asia otti ja meni nyt kohdallani näin, niin paljon kun juurikin tätä synnytyspäivää otin ja suunnittelin. Vaan kuulemma muut tiimiläiset oli hoitaneet sen päivän hienosti kotiin. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00404 Tuossa tietoa paniikkikohtauksesta jos ei ole ennestään tuttu juttu. Toivotaan ettei näitä nyt harjoittelun aikana ota ja tule... Tai ei tulisi enää toisten muutenkaan, mutta ei voi muuta kuin katsoa että mitenkä käy.

Ostettiin myöskin uudehkompi auto tässä viikolla. Fordiin vaihdoimme (tästäkin voi olla jokainen ihan rauhassa omaa mieltään että kannattiko). Ooppelista levisi vaihdelaatikko, tosin olihan tuolla jo ikääkin ja useampi tuhat kilometriä rullattu. :) Juhalle sanoin että varaosiksi vaan se entinen auto, kyllä siitä ihan hyvät rahat saa. Ei miun mielestä kannata enää ruveta korjuuttamaan, tulee niin kalliksi. Fordiinkin tehtävä pikkuremppa. Tällä hetkellä kun siinä ei ilmastointi ota ja toimi (se on sellainen parin sadan eken paukku, mutta kannattaahan se tehdä koska se ilmastointi autossa kesäkuumalla on ihan luksusta) ja takaikkunoihin tulee tummat kalvot. :D Kunhan ei ruumisautolta kohta näyttäisi kun musta on väritykseltään muutenkin. Muuta remppaa siihen ei ONNEKSI tarvitse alkaa nyt tekemään.  Voi vaan toivoa että kestää nyt meidän kovassa kulutuksessa tuo "puumabiili" eikä ihan heti ota ja levähdä jonnekin maantielle. Voin sanoa että siinä vaiheessa HIEMAN saattaisi savu nousta korvista ja lieskat suusta.

Henkilön Hanna Kallio-Kokko kuva.Lasten kanssakin kävimme tänään Lähiötalolla tuttuja moikkaamassa ennen kuin jäävät kesätauolle. En tiedä koska seuraavan kerran pääsemme siellä käymään, toivottavasti ehdimme heittää haikeat hyvästit ennen sitä muuttoamme sinne Lampinsaareen. Tosin siitäkin nyt JUHA ruvennut ämpyilemään. Hitto vieköön! Äijä on 2 VUOTTA taukoamatta (no lähes taukoamatta) puhunut että muutetaan hänen kotikonnuilleen ja olen hitaasti lämmennyt tässä ajatukselle että voisihan sitä ihan oikeasti ottaa ja kokeilla. No, nyt sitten äijä itse ruikuttaa kun HÄNELLÄ on Ympäristötuotannolla NII-IIIN hyvät työkaverit ja kaikki (vaikka se työnjohto onkin perseestä), on tuo halliporukka jossa käy lähinnä notkuamassa jne. Ärsyttää se niin minuakin, saati Juhan porukoita jotka on luvanneet vuokrata (ainakin näin aluksi) sen asuntonsa meillHenkilön Hanna Kallio-Kokko kuva.e johon meidän olisi tarkoitus muuttaa. Kun heidänkin PITÄISI saada tietää koska olemme tulossa sinne ja vuokraavatko/ostavatko kerrosta alempaa sen pikku yksikön vaiko ei. Mutta kun miehen vastaus kaikkeen on nykyään KATOTAAN NYT VIELÄ. ÄRRRRRRRRR! NII-IIN raivostuttavaa!! Tuntuu että itsekin on tehnyt niin turhaa työtä sen asiaan sopeutumisen kanssa + sen kanssa että on miettinyt niin omaa liikkumistakin siellä (tällä hetkellä kun yhteinen auto on Juhan käytössä), Onnin kulkemisia Joensuun ja Lampinsaaren väliä, työ/opiskelukuvioita sekä tietenkin myöskin Jasperin ja Emilian parasta. Kun siis minä (HUOM!!) alan olla sitä mieltä että meidän lapsille olisi kaikista parhain ratkaisu juurikin tuo maalle muutto. Samoin kun meidän vanhempien jaksamista + koko perheen hyvinvointia ajatellen olisi ensiarvoisen  tärkeää että se tukiverkosto olisi läsnä. Toki meillä täälläkin miun sukulaisia on, mutta suoraan sanottuna kauheastipa heistä on apuja ollut. Ei ne vaan jaksa olla meidän villien lasten kanssa, vaikka haluaisivatkin.

Mutta siis tärkein kysymys nyt tällä kertaa on juuri se että mitä se JUHA HALUAA ELÄMÄLTÄÄN JA YHTEISELTÄ TULEVAISUUDELTAMME? Ja onko meillä edes yhteistä tulevaisuutta? Mahtaako tuo tietää sitä itsekään?

Mutta nyt syömään. Meillä on tänään ranskalaiset ja kebakot-päivä ja itselleni paistoin ison kasan tulisia Hornet-siipiä, nam!

Kauniita kesäpäiviä! Nautitaan kerrankin lämmöstä ja auringosta. :)

keskiviikko, 24. toukokuu 2017

Mitäpä meille kuuluu?

Otsikossa on se tärkein kysymys ja vastaus on että eipä ihmeempiä. Perus normi arkea oikeastaan. Opintojen teoria-osuudetkin on nyt niin loppusuoralla, enää muutama viikko jäljellä ja sittenpä ne olisikin käyty ja jäljellä olisi se viimeinen, mutta tärkein harjoittelu. Nopeasti on mennyt kuitenkin aika kun vuosi sitten tähän aikaan olin vasta pyrkimässä hoiva-avustaja koulutukseen. :)

Kevätkin koitti VIIMEIN myöskin Joensuuhun. Loputkin lumet on saaneet kyytiä, nurmikko vihertää, kevätkukat kukkii ja puissakin on jo pieniä hiirenkorvia. Korkea aikakin jo oli, kun tosiaan tuntui yhdessä vaiheessa että vietetäänkö juhannuskin lumi- ja r

animated butterfly

äntäsadepaskan keskellä toppavaatteissa. Mutta onneksi ei tarvitse. Nytkin sen verran lämmintä että hyvin tarkenee olla lökärit ja teeppari yllä ulkosalla kesäkengissä. :) Tosin olivat lupailleet loppuviikoksi viileämpää, mutta onneksi se ei tällä kertaa pitempiaikaista ole, eli uskottava se on vaan että se KESÄ TULEE!

Lapsetkin kasvaneet taas ihan älyttömästi ja sitä myöten vaatteet käyneet pieniksi. Kesävaatteita saa ostaa ihan koko laumalle, Onnille menee jo koko 140-150, jalkakin on jo 36. Jasper ja Emilia samankokoisia niin molemmille saa hankkia 110-116 vaatetta, Emilialle kesäkengät koossa 27 ja Jasperille kanssa koossa 30. :) Eli eivät todellakaan mitään vauvoja ole enää, kohta tuolla kasvutahdilla pitempiä kuin äitinsä. :D Varsinkin Onnin kanssa sitä on alkanut tuntea itsensä jo aika pieneksi kun poika on jo noinkin pitkä hujoppi. Saa nähdä nyt että kasvaako siitä runtista 187cm pitkä äijänköriläs sitten aikanaan kuten lääkäri joskus muinoin ennusti kun Onni oli vielä pikkuinen.

Kovasti on myöskin kyselty että koska Lampinsaareen / Vihantiin. Suoraan sanottuna en tiedä, enkä usko myöskään että se kovin pian on mahdollista. Automme kun tulossa tiensä päähän ja uudempaa autoa olemme kovasti katselleet, mutta se on se rahakysymys senkin hankinta. Milläs hankit kun rahaa ei ole juuri yhtään ylimääräistä tällä hetkellä? Rahoitus tietenkin yksi vaihtoehto, mutta pitäisi sitten ottaa miun nimiin sekin ja vähän on ristiriitaiset ajatukset sen suhteen. Tanimated butterflyosin, en tiedä miten pitkään jaksan myöskään tästä asiasta kiukuttelevaa miestäkään katsella ja kuunnella. Sen verran rasittava tapaus kun osaa Juhakin olla niin halutessaan. 

Myöskään miehen kesäloman ajankohdasta ei ole EDELLEENKÄÄN mitään tietoa koska meinasi sen pitää, vai pitääkö tänä kesänä lomia ollenkaan. Jotenkin sekin ärsyttää niin suunnattomasti taas vaihteeksi. Ja myöskin se anopin höyryäminen sne meidän mahdollisen muuton kanssa saa miut vaan näkemään punaista. Jotenkin tullut sellainen fiilis että pätkiikö hällä muisti vai mikä hitto siinä on kun asiasta ollaan sanottu miljoona kertaa hänellekin ettei se muutto Lampinsaareen ole tällä hetkellä mahdollinen ihan tämän opiskelun takia, että se tapahtuu sitten syksyllä JOS vielä ollaan sitä mieltä että sinne Pohjois-Pohjanmaalle hingumme. MUTTA KUN EI SAAKELI MENE TÄMÄ ASIA HÄNELLE PERILLE! Siksi ihan oikeasti tekisi mieli ottaa ja sanoa pahasti että jos ei lopeta pian tuota meidän painostamista, niin me ei muuteta sinne ollenkaan. Ja just sekin siinä ärsyttää kun ei tajua että jatkossakin pitää vierailla Joensuussa, koska se Onni on täällä. Kaikenlaista muutenkin on sanonut miulle Onniin liittyen kun se ihminen ei vaan näytä ymmärtävän ja sisäistävän sitä asiaa että Onni on osa meidän perhettä ja se ei missään nimessä mikään tyhmä tai vajakki ole vaikka sillä se asperger nyt sattumoisin onkin kaiken muun lisäksi. Kuten jo mainitsinkin, niin hänhän ei muista mitä on mennyt sanomaan ja kivenkovaan aina väittää ettei hän ole päästänyt suustaan sellaista ja tällaista sammakkoa. Piruuttaan voisi joku kerta nauhoittaa sen keskustelun, että olisi sitten todiste siitä mitä on mennytkään sanomaan miulle päin naamaa. Muutamaan otteeseen ihan oikeasti käynyt mielessä moinen, niin julma temppu kun se onkin.

Nyt tosin ei anoppikaan ole soitellut pariin päivään. Kaipa se murisee siellä omissa oloissaan sitä kun meidän piti TÄNÄÄN lähteä sinne Lamppariin muutaman päivän lomalle alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun se auto sen verran rämä ettei se tule kestämään sellaista matkaa millään ja toisekseen Juhalla on lauantaina työpaikkansa henkilökunnan virkistäytymispäivä/ilta. Ja toisekseen olisinko sitten miekään siellä ottanut ja rentoutunut yhtään, kun taatusti olisi ollut taas sitä että lennetään Oulaisten - Ylivieskan - Alpuan kylän ja mitä niitä nyt onkaan tarjousten ja kirppiksien ym. tapahtumien perässä kuten yleensä. Tosin hyvähän se on jos haluaa lapsille jotain ostaa, mutta kun se yleensä on niin että joka kerta kun siellä käydään meillä on auto aivan tupaten täynnä tavaraa. Ja sitä krääsää kun näilläkin lapsilla on aivan tarpeeksi jo entuudestaankin. Siksi oon siihen suuntaan nyt vähän hiljaa ollut sen suhteen että lapset tarvitsisivat niitä kesäkamppeita, koska sehän taatusti ostaa kun halvalla saa, mikä sitten tarkoittaa sitä että Kuvahaun tulos haulle animated  bye bye butterflyniitä vaatteitakin on loppupeleissä niin älytön määrä ettei ehditä kaikkia pitää ennen kuin nämä kasvavat niistä yli. Tästäkin ollaan yritetty kauniisti hänelle vinkkasta, mutta

 

...  Saisi varmaan hepulin jos tietäisi että hyvää hyvyyttäni niitä vaatteita olen lahjoitellut mm. siskoni lapsille ja vaikka jos minne koska niitä niin paljon etten saa sopimaan niitä edes meidän vaatekaappiin! :D Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt se olis moikkamoi taas! Ensi kertaan siis. :)

 

  • Näitä blogeja seurailen :)

  • Henkilötiedot

    Vm.-81, 3 lapsen äiti Joensuusta. Lapset syntyneet 06/06,03/12 ja 10/13. Vanhin lapsistani asuu isänsä luona, vierailee meidän luona lähinnä viikonloppuisin ja loma-aikona, pienemmät pyörii tässä tyyliin 24/7. Opiskelen parhaillaan sitä ensimmäistä varsinaista ammattia itselleni, valmistua pitäisi elokuuhun 2017 mennessä, joten aika paljon opiskelujutuista kirjoittelen tähän blogiini, kuten myös ihan meidän tavallisesta arjestakin.