Otsikossa on se tärkein kysymys ja vastaus on että eipä ihmeempiä. Perus normi arkea oikeastaan. Opintojen teoria-osuudetkin on nyt niin loppusuoralla, enää muutama viikko jäljellä ja sittenpä ne olisikin käyty ja jäljellä olisi se viimeinen, mutta tärkein harjoittelu. Nopeasti on mennyt kuitenkin aika kun vuosi sitten tähän aikaan olin vasta pyrkimässä hoiva-avustaja koulutukseen. :)

Kevätkin koitti VIIMEIN myöskin Joensuuhun. Loputkin lumet on saaneet kyytiä, nurmikko vihertää, kevätkukat kukkii ja puissakin on jo pieniä hiirenkorvia. Korkea aikakin jo oli, kun tosiaan tuntui yhdessä vaiheessa että vietetäänkö juhannuskin lumi- ja r

äntäsadepaskan keskellä toppavaatteissa. Mutta onneksi ei tarvitse. Nytkin sen verran lämmintä että hyvin tarkenee olla lökärit ja teeppari yllä ulkosalla kesäkengissä. :) Tosin olivat lupailleet loppuviikoksi viileämpää, mutta onneksi se ei tällä kertaa pitempiaikaista ole, eli uskottava se on vaan että se KESÄ TULEE!

Lapsetkin kasvaneet taas ihan älyttömästi ja sitä myöten vaatteet käyneet pieniksi. Kesävaatteita saa ostaa ihan koko laumalle, Onnille menee jo koko 140-150, jalkakin on jo 36. Jasper ja Emilia samankokoisia niin molemmille saa hankkia 110-116 vaatetta, Emilialle kesäkengät koossa 27 ja Jasperille kanssa koossa 30. :) Eli eivät todellakaan mitään vauvoja ole enää, kohta tuolla kasvutahdilla pitempiä kuin äitinsä. :D Varsinkin Onnin kanssa sitä on alkanut tuntea itsensä jo aika pieneksi kun poika on jo noinkin pitkä hujoppi. Saa nähdä nyt että kasvaako siitä runtista 187cm pitkä äijänköriläs sitten aikanaan kuten lääkäri joskus muinoin ennusti kun Onni oli vielä pikkuinen.

Kovasti on myöskin kyselty että koska Lampinsaareen / Vihantiin. Suoraan sanottuna en tiedä, enkä usko myöskään että se kovin pian on mahdollista. Automme kun tulossa tiensä päähän ja uudempaa autoa olemme kovasti katselleet, mutta se on se rahakysymys senkin hankinta. Milläs hankit kun rahaa ei ole juuri yhtään ylimääräistä tällä hetkellä? Rahoitus tietenkin yksi vaihtoehto, mutta pitäisi sitten ottaa miun nimiin sekin ja vähän on ristiriitaiset ajatukset sen suhteen. Tosin, en tiedä miten pitkään jaksan myöskään tästä asiasta kiukuttelevaa miestäkään katsella ja kuunnella. Sen verran rasittava tapaus kun osaa Juhakin olla niin halutessaan. 

Myöskään miehen kesäloman ajankohdasta ei ole EDELLEENKÄÄN mitään tietoa koska meinasi sen pitää, vai pitääkö tänä kesänä lomia ollenkaan. Jotenkin sekin ärsyttää niin suunnattomasti taas vaihteeksi. Ja myöskin se anopin höyryäminen sne meidän mahdollisen muuton kanssa saa miut vaan näkemään punaista. Jotenkin tullut sellainen fiilis että pätkiikö hällä muisti vai mikä hitto siinä on kun asiasta ollaan sanottu miljoona kertaa hänellekin ettei se muutto Lampinsaareen ole tällä hetkellä mahdollinen ihan tämän opiskelun takia, että se tapahtuu sitten syksyllä JOS vielä ollaan sitä mieltä että sinne Pohjois-Pohjanmaalle hingumme. MUTTA KUN EI SAAKELI MENE TÄMÄ ASIA HÄNELLE PERILLE! Siksi ihan oikeasti tekisi mieli ottaa ja sanoa pahasti että jos ei lopeta pian tuota meidän painostamista, niin me ei muuteta sinne ollenkaan. Ja just sekin siinä ärsyttää kun ei tajua että jatkossakin pitää vierailla Joensuussa, koska se Onni on täällä. Kaikenlaista muutenkin on sanonut miulle Onniin liittyen kun se ihminen ei vaan näytä ymmärtävän ja sisäistävän sitä asiaa että Onni on osa meidän perhettä ja se ei missään nimessä mikään tyhmä tai vajakki ole vaikka sillä se asperger nyt sattumoisin onkin kaiken muun lisäksi. Kuten jo mainitsinkin, niin hänhän ei muista mitä on mennyt sanomaan ja kivenkovaan aina väittää ettei hän ole päästänyt suustaan sellaista ja tällaista sammakkoa. Piruuttaan voisi joku kerta nauhoittaa sen keskustelun, että olisi sitten todiste siitä mitä on mennytkään sanomaan miulle päin naamaa. Muutamaan otteeseen ihan oikeasti käynyt mielessä moinen, niin julma temppu kun se onkin.

Nyt tosin ei anoppikaan ole soitellut pariin päivään. Kaipa se murisee siellä omissa oloissaan sitä kun meidän piti TÄNÄÄN lähteä sinne Lamppariin muutaman päivän lomalle alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun se auto sen verran rämä ettei se tule kestämään sellaista matkaa millään ja toisekseen Juhalla on lauantaina työpaikkansa henkilökunnan virkistäytymispäivä/ilta. Ja toisekseen olisinko sitten miekään siellä ottanut ja rentoutunut yhtään, kun taatusti olisi ollut taas sitä että lennetään Oulaisten - Ylivieskan - Alpuan kylän ja mitä niitä nyt onkaan tarjousten ja kirppiksien ym. tapahtumien perässä kuten yleensä. Tosin hyvähän se on jos haluaa lapsille jotain ostaa, mutta kun se yleensä on niin että joka kerta kun siellä käydään meillä on auto aivan tupaten täynnä tavaraa. Ja sitä krääsää kun näilläkin lapsilla on aivan tarpeeksi jo entuudestaankin. Siksi oon siihen suuntaan nyt vähän hiljaa ollut sen suhteen että lapset tarvitsisivat niitä kesäkamppeita, koska sehän taatusti ostaa kun halvalla saa, mikä sitten tarkoittaa sitä että niitä vaatteitakin on loppupeleissä niin älytön määrä ettei ehditä kaikkia pitää ennen kuin nämä kasvavat niistä yli. Tästäkin ollaan yritetty kauniisti hänelle vinkkasta, mutta

 

...  Saisi varmaan hepulin jos tietäisi että hyvää hyvyyttäni niitä vaatteita olen lahjoitellut mm. siskoni lapsille ja vaikka jos minne koska niitä niin paljon etten saa sopimaan niitä edes meidän vaatekaappiin! :D Mutta ei siitä sen enempää.

Nyt se olis moikkamoi taas! Ensi kertaan siis. :)