Jälleen kerran uusi viikko startannut käyntiin ja ilma tuntui jo tänä aamuna ainakin täällä Joensuussa melko viileähköltä ja kovin syksyiseltä. :) Jasperille ja Emiliallekin etsin jo vk takit ylle, pipot ja käsineet. Vähitellen saa ruveta laittamaan noita kesävaatteita pois kun ja jos säätiedoituksiin http://www.foreca.fi/Finland/Joensuu/Noljakka/tenday on uskominen, niin kesäkelit oli ja meni.
Tilasin just inkclubista mustepatruunat tuohon meidän tulostimeen, kopiopaperia ja valokuvapaperia myöskin. Tänään olisi pitänyt muutenkin palauttaa tuo lasten päivähoidon laskutusta varten tulotietoselvitys paperit päivähoitotoimistolle, mutta ollaan taas "ajoissa" taas asialla, sama juttu vuosi sitten. Milloinkohan tuota oppisi senkin homman tekemään RIITTÄVÄN ajoissa? Ei varmaan koskaan... No, toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja HYVÄLLÄ ONNELLA ne mustepallerot on ensi viikkoon mennessä perillä, niin eihän se paperi siinä mielessä myöhästyisi kuin viikolla.
Tänään muutenkin ainakin toivon mukaan hyvä päivä - ainakin jos asiaa katsoo lapsien silmin. :) Oltiin Juhan kanssa nimittäin suunniteltu että lähdetään illasta koko perhe Varparannalle kodalle (tulee Kajaanin tien varteen, Kontiolahden puolella ihan Höytiäisen rannalla, mielettömän ihana paikka) paistamaan pihvejä ja makkaraa, tuo Jasperin kummisetä tulisi sinne myöskin (ei olla Jasperille tästä mitään kerrottu, on yllätys hänelle). Ainakin sää suosii meitä tänään kun aurinkoista päivää luvattu. :) Samalla voisi katsoa että löytyisikö vielä siitä lähimetsästä mustikoita ja myös polttopuita meinattiin sieltä "lainata" kun meidän pihan grillikatoksella ei ole yhtään puita, eikä varmaan tuo talohuolto niitä alkaisi siihen edes hommaamaamaankaan vaikka kuinka nätisti ottaisi ja kysyisikin. Kohta tosin saisi puolukkaakin, mutta meillä taitaa olla vielä niitä viime vuotisiakin pakkanen väärällään, niin silleen niiden marjojen suhteen ei niin hengenhätä.
Talohuoltokin sanoi tänään käyvänsä laittamassa meille noita vaatekaappien ovia paikoilleen. Tai no ilmeisesti nuo ovet menee muutenkin kokonaan vaihtoon, mikä ihan jees, tuota mallia kun ei enää valmisteta, eli sitä ei saa mistään. Lisäksi oli puhetta että uusivat meillä kiuaskivet kun milloin lieneen nekin tähän asuntoon ja etenkin meidän saunaan uusittu. Ovat aika haperoa jo nimittäin. Edes jotakin plussaa. :) Muutenkin rapun siisteys on parantunut merkittävästi ja pihalla ovat nyt tehneet kunnolla töitä ulkonäön ja siisteyden parantamiseksi. Tämä piha kun on pitemmän aikaa ollut melkoista ryteikköä ja kaikkea muuta kuin siisti. Nyt olivat pensasaitoja ja syreeni-pensaan leikanneet matalaksi, puita kaataneet ja siivonneet tuon hiekkalaatikon ja keinujen ympäristön ja mikä parasta - tyhjentäneet VIIMEINKIN sen löyhkäävän ulkoroskiksen (Korkea aikakin!). Tosin vielähän parantamisen varaa paljonkin tuon pihan suhteen olisi, esim. vauvakeinu on hengenvaarallinen, siinä teloo oikeasti sormensa jne. Tosin ihme olisi JOS ne sen jopa saisivat vaihdettua uuteen. Sanottu siitä kyllä ollaan, että ovat tietoisia kyllä, mutta kai se on siitä määrärahasta tai jostakin kiinni sekin, nämä kun kuitenkin on niitä kaupungin vuokrataloja.
Hilkka (anoppi) ja Mika (anopin miesystävä) kävivät eilen kylässä ja ihmeen iisisti meni kyllä se vierailu. Eivät tällä kertaa naputtaneet mistään mikä ihan hyväkin asia. Oli puhetta että kun lapsilla on tämän kuun lopulla tuo pph viikon lomalla niin Jasper ja Emilia menisivät sinne Siilinjärvelle 3 päiväksi. Maanantai-iltana vietäisiin Tuusniemelle asti ja siitä sitten jatkaisivat eteenpäin mummin autolla ja torstai-iltana tai perjantaina viimeistään kävisimme hakemassa heidät sitten sieltä Vuorelasta takaisin kotiin. Saataisiin siten mekin Juhan kanssa sitä kaksinkeskistä aikaa ja mahdollisuuden käydä vaikka leffassa ja ulkona syömässä, mitä kyllä tosi kipeästi kaivataankin kun ei me olla muutamaan vuoteen päästy kaksisteen "treffeille" ollenkaan kun aina on ottanut kiinni siitä ettei ole lastenhoitajia ja ne MLL:n http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lastenhoito/ hoitajatkin on niin kamalan kalliita, vaikka toki ovatkin koulutettuja ja kaikkea. Puhumattakaan tuosta Poijupirtistä http://www.poijupirtti.fi/ , joka on kyllä ihana palveluna ja varmasti jollekin TODELLA tarpeen, mutta meidän perheelle niin kallis että voidaan vaan haaveilla moisesta "luksuksesta". Että siksi olen kiitollinen kun tuo Hilkka suostuu molemmat pienet ottamaan luokseen muutamaksi päiväksi, vaikka ikävähän näitä kiljukauloja tuleekin.
Sellaista tänne meille tällä hetkellä kuuluu. Huomenna taas töihin. Vähiin käy ne miunkin päivät sieillä... :-/ Vähän haikeat on fiilikset sen takia kun oon kuitenkin tuolla tykännyt olla, vaikka eräät työkaverit onkin mitä on. Toki ilmeisesti olisi mahdollista jatkaa kuntouttavalla vielä toinenkin vuosi (9kk oon nyt ollut tuolla Lähiötalolla noin suunnilleen), mutta en sitten vielä tiedä että jatkanko vai mitäkö teen. Riippuu vähän että onko heillä kuinka tarvetta ylimääräiselle työvoimalle tuolla. Että melko todennäköisesti sitten lokakuun jälkeen ollaan oloneuvottarena ihan vaan kotosalla... Pelottaa jo valmiiksi että miten sitten tullaan taloudellisesti toimeen kun nytkin on jo aika tiukkaa... Opiskelut kuitenkaan tässä elämänvaiheessa ota ja onnistu ollenkaan kun lapset on pieniä ja Juha ei koti-isäksi rupea tai hanki työpaikkaa jossa olisi inhimmilliset työajat. Tehnyt niin hyvin selväksi sen että ne lapset on aika pitkälti miun vastuulla tässä huushollissa kuten moni muukin asia. Hänelle olen yrittänyt puhua toki siitä etten miekään mahdottomiin asti jaksa että miekin tarvitsen välillä hengähdystauon ja mahdollisuuden tehdä niitä omia asioitani yms. mutta ei joko ymmärrä taikka ei kuuntele. Kuitenkin meitä PITÄISI OLLA kaksi aikuista tässäkin perheessä, niin saisi hänkin opetella ottamaan sitä vastuuta lapsistaan ja huushollista. Jotenkin pelottaa se, että mitäs jos vaikka sairastun tässä niin pahasti ettei miusta ole huolehtimaan ollenkaan Jasperista ja Emiliasta, saati tästä kodista? Kuka silloin täällä tekee mitäkin kun veikkaan että lapset jää vähän niinkuin oman onnensa nojaan ja kämppä pian sen näköinen kuin sika olisi täällä käynyt pyörimässä. Jälkimmäinen kun on jo kerran nähty tuon miehen kanssa kun olin todella masentunut ja itsetuhoinen yhdessä vaiheessa joskus tosi tosi kauan aikaa sitten. Onnia mie en niin hätäile, sillä kuitenkin isänsä rinnalla ja muut sukulaiset, mutta kun asiat on aika tavalla toisin noiden pienten kohdalla kun meillä ei sitä tukiverkostoakaan oikein ole ja nykyään kummeillakin tuntuu olevan niin kamalan kiirus niin ei nuokaan pahemmin ole ottaneet ja kyselleet että miten jaksetaan ja kaivataanko apuja.
*puhelin*
Tätihän se siellä soitteli. Siskolikka joutunut osastolle. Jenni odottaa 3. muksua, en vaan tiedä kuka mahtaa olla onnellinen isi tällä kertaa, kun tuntuu harrastavan vähän sitä että niitä penskoja tehdään 2 vuoden välein vähän joka ukon kanssa. Satu oli nyt sitten menossa Jennin kaveriksi sinne synnärille kun eihän siitä Teemusta taaskaan mihinkään ole (Teemu siis on Jennin aviomies), tuntuu makaavan krapulassa kotosalla, vaikka vaimonsa on laitettu käynnistystippaan parhaillaan. Että "hyvin" menee heilläkin, siihen nähden taitaa meidän perhellä sittenkin olla asiat huomattavasti paremmin. Saa nyt sitten nähdä saako nyt viimeinkin sen haluamansa tytön, josta ollut miulle sen parisen vuotta tosi kateellinen, vai onko tämä kolmaskin tulokas poika ja se sairaanloinen sisarkateus, mustasukkaisuus yms. ihan ihme touhu vaan jatkuu ja jatkuu. Tosin tuskin se asia miksikään siitä muuttuisi lapsen tulon myötäkään, en ainakaan usko. Jos ihminen on päästään vialla, niin kyllä siihen ihan lääkehoitoa ja nuppitohtoria tarvitaan...
Semmosta tänne tänään siis... Uusin kujein kohti syksyä!
Kommentit