Heippati taasen. :)

Viimeinkin tämä blogi suostuu toimimaan niin pääsee kirjoittelemaan pitkästä aikaa kuulumisia ja ajatuksia tänne. Vuodatuksella kun oli parisen päivää jotain ongelmia tämän blogiin kirjautumisen kanssa, mutta onneksi ei ole enää. :)

Sairasteltu taas ollaan vaihteeksi, viime perjantaina jonkinsortin mahatauti otti ja iski, kesti se etova olo tasan 1 päivän, mutta sen jälkeen alkoi sitten kuumetta pitämään ja "parhaimmillaan" kuumemittari näytti 37.8, joten oikeastaan koko viikonloppu meni makoillen ja maanantaikin on aika hämärän peitossa kun suurimmaksi osaksi nukkua tuuhotin. :D Tänään sitten pitkästä aikaa kuumeeton päivä ja huomenna olisi sitten tarkoitus jo harkkaan mennä.

Miulla harkkakin mennyt mielestäni ihan ok. On ollut kyllä niin erilaista muutenkin työskennellä noiden muistisairaiden kanssa, kun enemmän on kokemusta lapsista ja lapsiperheistä. Olen kyllä toisaalta ihan tykännyt, mutta on väkisinkin tässä kahden viikon aikana mitä olen tuolla harjoittelussa ollut, niin tullut siihen tulokseen ettei tuo vanhustyö vaan oikein ole se "miun juttu". EDELLEEN tuntuu se vammaispuoli ja etenkin erityislasten avustaminen siltä omimmalta jutulta. Siksi nyt seuraavaa harjoittelupaikkaa etsinkin siltä puolelta ja pientä toivetta pidän senkin suhteen, että siltä puolelta löytyisi jatkossakin henkilökohtaisen avustajan hommia miulle. Rankkaa on kuitenkin ollut, ei ole tarvinnut unen kanssa kauhesti taistella iltasella. :D Vielä 3 viikkoa olisi jäljellä tätä Avustamis- ja asioimispalvelut jaksoa ja sitten vapun jälkeen alkaisikin se Kuntoutuksen tukeminen ja kesäkuun lopulla viimeiset harjoittelut jotka kestää elokuun loppuun. Näillä näkymin tosin se heinäkuu on edelleen se lomakuukausi, eli silloin ei ole harkkaa.

Aina välillä silti meinaa iskeä pieni epätoivo ja epäusko sen suhteen mahdanko koskaan ottaa ja valmistua. Viime aikaise sairastelut varsinkin on laskeneet mielialaa myöskin miulla + vastoinkäymiset, mutta pitää kai vaan uskoa ja luottaa itseensä ja yrittää parhaansa. Tiedän kyllä että helpolla en tule pääsemään jatkossakaan kun pitää koulu ja perhe-elämä jotenkin yhdistää yks yhteen... Ihme muija kuulemma olen kun opiskelen vaikka pienet lapset ja kaikenlaista paskaa sataa niskaan koko ajan. Näin on sanonut ihan opettajanikin, joka ihmettelee suuresti miun jaksamista ja kuitenkin niin (loppujen lopuksi) positiivista elämänasennetta. Moni muu vastaavassa tilanteessa oleva olisi varmaan jo luovuttanut ajat sitten.

Tällä hetkellä muutenkin miun ja Juhan välejä hiertää raha-asiat ja nuo velat. :-/ Miullakin on siinä ja tässä mahdanko saada ammattiliitoltani mitään rahaa ennen pääsiäispyhiä kun nyt haen takautuvasti 3 kuulta JHL:ltä rahojani. Vähän pelkään että rahapäivä koittaa vasta pääsiäisen jälkeen kuun lopulla. :( Jouduin Jasperin 5v. juhlatkin perumaan rahattomuuden takia kun ei ole vaan varaa järjestää edes tarjottavia pöytään, niin tiukilla ollaan nimittäin. Harmittaa suunnattomasti Jasperin takia kun toinen niin odotti, mutta ei voi mitään. Ehkä sitten vappuna juhlimme ne Jasperin synttärit sitten alta pois vihdoin ja viimein. Myöskin Onnin meille tulemiset joudun varmaan laittamaan nyt jäihin, ruoka kun riittää tällä hetkellä just ja just Emilialle ja Jasperille. :-/ Myöskin meidän asumistukipaperitkin on edelleen käsittelyssä. Ne kai olisi meille myöntäneet jotain JOS olisin pysynyt Kelan asiakkaana, mutta nyt kun oon tuolla jhl:ssä niin jouduin ties vaikka mitä lisäselvityksiä Kelalle antamaan tuloistani sun muista. Vähän pelkään ettemme sitä asumistukea edes saa koska tasan varmana ne katsoo että meillä niin hyvät tulot yhteensä. On tuo Kelakin nykyään yksi saatanan laitos. Välillä tulee sellainen olo että tekis mieli räjäyttää koko paikka taivaantuuliin, sen verran paljon ärsyttää. No mutta joo, kai sitä kuitenkin ennen juhannusta viimeistään koittaa se rahapäivä miullekin. Sitä odottelessa siis...

Onnillakin nyt puretaan pikkuhiljaa tuota astmalääkitystä. Nyt toukokuun lopulla pidettäs lääkityksessä kesätauko, syksyllä taas ruvettaisiin syöttämään tuota "Kirkaa" (siis semmoinen pitkävaikutteinen astmalääketabletti, auttaa nukahtamiseen mm.) ja sai kokeiluun Ventoline Diskusin, eli semmoisen pyöreän kiekonmallisen astmalääkkeen. N.137 cm on pitkä ja painaa 27 kg. Pituutta on nyt viime aikoina tullut reippaanlaisesti pojalle ja muutenkin alkaa olla niin teinin alkeet ja eleet toisella että huh. Niin ne lapset kasvaa ja itse vaan vanhenee ja kutistuu.

Mitäs sitten vielä? Hmm...

Pääsiäiseksi tosiaankin sinne  Lampinsaareen, näillä näkymin pitkänä perjantaina ajetaan sinne Vihantiin ja 2. pääsiäispäivänä tultaisiin pois. En usko että me enää kiirastorstaina töiden jälkeen lähdetään ajamaan sinne, sinne ajossa kun näillä keleillä kuitenkin menee se 5-6 tuntia valehtelematta. En usko että tällä reissulla tulee käytyä kummityttöä moikkaamassa. Mieli kyllä tekisi, mutta aikataulu ja ennen kaikkea miun jaksaminen ei varmaan yhtään anna periksi, joten kesällä sitten. Heinäkuu kun muutenkin lomakuukausi, niin paremmin on aikaakin ja jaksaminenkin voi olla vähän toista luokkaa. :) Ellei sitten päästä tuetulle perhelomalle Hyvinvointilomien kautta. Hain perhelomaa heinäkuun loppuun Ikaalisten kylpylästä https://resort.cumulus.fi/hotellit-ja-kylpylat/ikaalisten-kylpyla/tapahtumat/kuntoutus-ikaalinen sekä Imatran kylpylästä http://www.imatrankylpyla.fi/?gclid=CLiJssngitMCFQlJGQodWUoHfA . Toivon kovasti että meidän perhe tulisi valituksi jompaan kumpaan, mutta saa nähdä nyt miten käy. :)

Kovasti on myöskin toivottu miulta sisutusaiheista blogipostausta. :D En kyllä todellakaan ole mikään sisustaja, enkä muotivirran mukana kulkeva. Kaikkea muuta. Mutta voihan tuota tietty yrittää. ;)

Nyt kuitenkin astiat koneeseen ja se makaronilaatikko tulille. Ensi kertaan siis! Moippismoi!