Pitkästä aikaa päivitetään blogiakin. Miusta tullut nykyään sen verran laiska ja olevinaan kiireinenkin, että kirjoittelut on olleet pitemmän aikaa jäissä, mutta josko se kirjoitteluinto vielä palailisi sitä mukaa mitä enemmän kevättä kohden tässä kuljetaan. :)

Niin no, mitäpä meidän perheelle nykyään oikein ottaa ja kuuluu...

Mielestäni meillä menee tällä hetkellä ihan ok. Lapsetkin pysyneet suht terveinä tässä, pientä lentsua on korkeintaan ollut tyyliin 2-3 päivää kuumetta ja nuhaa ja yskää + mahatauti käväissyt kylässä, mutta ihmeen vähällä ollaan kyllä päästy ainakin siihen nähden että eletään jo kerta maaliskuun loppua ja kaikkea. :) Siinä mielessä saa kyllä tyytyväinen olla.  Muksut myöskin kasvaneet hurjasti tän talven ja alkukevään aikana. :) Jasperillakin 4v. synttärit lähestyy hirveää vauhtia, kuun viimeinen päivä synttärit, mutta juhlitaan vasta 9.4. ihan jo senkin takia koska molempien tilit ehtii luultavasti siihen mennessä tulla ja nyt pääsiäiseksi ollaan joka tapauksessa menossa Hilkan ja Mikan luo sinne Lampinsaareen (eli Vihantiin, tai Raaheahan sekin nykyään kylläkin on). :) Ihan kivaa päästä välillä pois Joensuusta ja tutuista kotiympyröistä. Saa muuta ajateltavaakin taas jälleen kerran ihan varmasti. Tarkoitus olisi ainakin päiväseltään käydä Lohtajalla kummityttöä ja hänen vanhempiaan moikkaamassa, viimeksi kesällä Säteen viimeksi nähnyt, joten ikävä on ymmärrettävästi kova ja välillä potee huonoa omaatuntoa siitäkin, kun niin kovasti enemmän haluaisin olla läsnä kummilasteni, varsinkin Säteen elämää. :) Toivon että meille kaikesta huolimatta kiva päivä tulee, vaikka tällä kertaa emme yöksi heidän luo ole jäämässäkään.

Meidän Emilia-neidistäkin tullut jo niin iso tyttö. 2 ja puoli vuotta alkaa neidillä olla ikää ja ihan selvä prinsessa-vaihe on kyllä tytöllä menossa kera melkoisen uhman. Tosin poikiin verrattuna tyttö on ainakin VIELÄ TOISTAISEKSI ollut yllättävänkin helppo tapaus (tiedä sitten minkälainen tulee olemaan sitten joskus teininä, jos yhtään äitiinä tulee luonteen puolesta niin yhteenotoilta ei voi välttyä). On kyllä ehdottomasti isänsä silmäterä ja lellikki, Juha tuntuu antavan sille paljon enemmän asioissa periksi kuin minä. :D Itse taas enemmän Jasperia lellin ja hemmottelen, että kaipa siinä mielessä tämä asia menee meillä aika tasan?

Tuumaillut tässä nyt joka tapauksessa olen sitä josko pojat siirtäisin nukkumaan samaan huoneeseen ja Emilialle oma huone, meillä kun suurimman osan ajasta kuitenkin Onnin / vierashuone tyhjillään kun Onni käy meillä nykyään niin harvoin ja vieraita meillä käy vieläkin harvemmin. Tähän asuntoon kun näköjään otettiin ja jäätiin, toki meille kaupungilta ehdotettiin 6:kin eri asuntoa, mutta ne kaikki enemmän taikka vähemmän sellaisia joissa tiedän olleen kosteus-ym.ongelmia, niin ei mitään järkeä meidän ruveta terveydellämme leikkimään ja ottamaan riskiä. Siksi nyt ainakin toistaiseksi täällä Noljakassa majailemme. 

Niin siitä pojat samaan huoneeseen siirrosta: Juhahan ei asialle sitten lämpene yhtään. Vetoaa ties vaikka jos mihinkä. Emilia on kuulemma aivan liian pieni jne. Kumma kun ei mitään siihen sanonut kun Jasper siirtyi muistaakseni vuoden vanhana nukkumaan omaan huoneeseen (meidän makkarin viereiseen huoneeseen), mutta kun kyse tuosta tytöstä niin vastaus on ehdottomasti ei. Jossain vaiheessa kuitenkin Jasperin muutto pienten yhteisestä huoneesta tulee ajankohtaiseksi, joten minkä ihmeen takia sitä ei voisi tehdä jo nyt? Yritä tässä taas ymmärtää sitten tuon mieheni ihme aivoituksia ja muita.

Onnikaan tuskin on ongelma, koska kyllähän nyt "tavis"muksutkin pitää ääntä ja höpöttää minkä kerkeää. Mielestäni siihen on aika hölmöä vedota että kun Onni on erityinen ja plaa plaa plaa... Pojat kun joka tapauksessa viettävät aikaa keskenään kun O on meillä, ei ne leikkeihinsä erityisemmin Emiliaa huoli. Vaan kun se nyt vaan sattuu olemaan tässä huushollissa niin vaikeaa...

Ja mitä Juhaan ja minuun tulee niin aika tasaisen tylsää meidän arki on. Päivä kerrallaan mennään...

... Nyt tosin ihan OIKEASTI mietitty sitä muualle muuttoa, toisin sanoen Juhan kotiseudulle. Ajateltiin nyt kuitenkin olla niin pitkään täällä Joensuussa kun miulla näitä töitä on, eli ainakin vuoden 2016 loppuun. Ei se muuttaminen niin helppoa muutenkaan ole kun Onnihan kuitenkin jää asumaan tänne Joensuuhun. Pitäisi miettiä sitten se seikka että miten hoitaa pojan tapaamiset sun muut, ihan naapuriin kun emme olisi muuttamassa. Joka tapauksessa mieli tekisi kokeilla "siipiä" ja ennen kaikkea sitä että mihin miustakin ihan oikeasti on, tähän asti kun menty vähän sillai että mitä muut miusta haluaa. Tuun kuitenkin jo tänä kesänä 35v., en voi ikuisuuksia mennä niin että toiset sanelee mitä teen milloinkin... :-/

Mutta sitten mietityttää aina välillä että onko miusta oikeasti mihinkään ja osaanko mitään... Tähän astisen elämäni saavutukset kun on vähän sitä luokkaa että oon 2 kertaa naimisiin päässyt, 1 riitaisa ero takana, 3 upeaa muksua saanut aikaan... Siinäpä ne. Opiskeluistakaan tule yhtään mitään koska merkonomin tutkinto ehtinyt jo vanhentua. :( Tarkoittaisi käytännössä sitä että pitäisi käydä koko tutkinto uusiksi sitten ja ajatus tyyliin 3v. koulunpenkillä ei oikein houkuta... :( Enkä kyllä muutenkaan ole varma siitä että onko ne toimistohommat just sitä mitä haluan koko loppuelämäni ottaa ja tehdä. :( Vähän oon miettinyt nyt että hoiva-avustajaksi lähtisin lukemaan työn ohessa, mutta en sitten tiiä... Kun lähinnä mietityttää just se että onko miusta siihen ja oisko se just se sopiva ala miulle. :-/ Lähihoitajaksi ei kuitenkaan miusta ole, se lääkelaskenta on jotain sellaista että miulla tilttaa aivot heti paikalla, mutta toi hoiva juttu olis lähinnä vanhusten ja vammaisten tukemista ja auttamista ihan arkisissa asioissa, kaupassa käynnissä yms. Ja just joku ihmisläheinen juttu se entistä enemmän tuntuisi omimmalta. Myöss se mietityttää että oisko miulle sitten töitä JOS tuota lähtisin lukemaan. Vaikeita juttuja kun ei voi mistään tietää...

Joo mutta muksut heräsi päiväunilta, joten täytyy lopetella tätä raapustusta ja lähteä valmistautumaan mummola-reissulle. Lupasin meinaan äidilleni että tänään käväisemme iltapäivästä kylässä. :) Nyt se olisi moi!