Tytöllä sairastelut jatkuu edelleen. Tähän mennessä selvinnyt taudin aiheuttajakin, angiinahan se, aivan kuten epäilinkin. Saatiin eilen 10 päivän V-Pen kuuri Emilialle ja onneksi näyttää siltä että nuo antibiootit ottaa ja tepsii, huomattavasti parempi vointinen on ollut jo näin illasta ja tänään on jo syönytkin jotain. :) Pikkuhiljaa parempaan päin toivottavasti olisi Emilian sairastelukin siis menossa.

Joka tapauksessa infektiohoitaja tänään otti ja soitti ja kehoitti tarkkailemaan myöskin muiden perheenjäsenten oireita. Jos on yhtään kurkkukipua tai kuumeilua tms. niin sitten yhteys terveysasemalle. Tekevät pikanieluviljelyn siellä ja saadaan sama ab kuuri. Kauhulla nyt tässä vähän odottelen että mahtaako sama tauti iskeä nyt sitten tuolle meidän Jasperille kun kovin nuhainen ja yskäinen on poika. :( Myöskin Juha yskii kovasti. Onnin viikonloppuvierailunkin jouduin nyt ottamaan ja perumaan tämän taudin tartuntariskin takia. Onni kun on niin herkkä muutenkin saamaan kaikenmaailman pöpöt itselleen kun vastustuskyky on heikompi kuin ns. "normi" lapsilla. Hieman harmittaa, mutta kyllä se Onnikin sen ehkä ymmärtää kuitenkin loppujen lopuksi miksei voi tulla. Ehkä sitten parin viikon päästä parempi onni matkassa ja pääsee Onnikin sitten taas äidin luo.

Jasperillakin oli tänään astmakontrolli (hänellähän on se infektioastma). Juha käytti ja ihan hyvin olivat pärjänneet. Lääkitystä jatketaan Jasperilla. Sitä Ventolinea flunssakausina, tarvittaessa myöskin sitä Flixotidea. Otettiin puheeksi tuo Jasperin väsyminen liikuntatuokioiden ja rajumpien leikkien aikana, epäillään nyt että voisiko olla jopa rasitusastmaa pojalla, mutta se nyt jäi vielä tarkkailuasteelle. Seuraava käynti sitten ensi syksynä (siitä tulee lappu sitten taas kotiin koska se aika on), jolloin ne ilmeisesti tutkii tätä asiaa paremmin sitten ja tekee ilmeisesti myöskin sen rasituskokeen. Kasvun ja kehityksen suhteen eivät olleet huolissaan, vaikka onhan toki Jasper hitusen ikätovereitaan pienempi kaveri, mutta jonkin verran myöskin tämä astmalääkitys vaikuttaa pituuskasvuun. Sekä tietty sairastelut mitä on ollut tässä syksyn ja talven aikana.

Torstaina sitten kokeilemaan sitä harjoittelussa oloakin. Odotan jo kovasti sitä, mutta samalla jotenkin hirvittää se aloitus. Vieras paikka, vieraat ihmiset. Ja kun pitäisi osata sitten toimia oikein, olla ammattimainen avustaja. Se vastuu toisesta ihmisestä jotenkin hirvittää suoraan sanottuna. Kovasti on tänäänkin miettinyt sitä että osaanko mie. Mutta oppimaanhan sinne ollaan menossa ja uskoisin että ne tuolla kuitenkin ymmärtää että en se miekään voi vielä ihan kaikkia juttuja osata millään. Aion olla vaan oma itseni ja tehdä asiat parhaaksi näkemälläni ja kokemallani tavalla. :) Kai siinä 5-6 viikossa väkisinkin ottaa ja oppii talon tavoille. Uskoisin näin.

Opiskelujakin oon miettinyt. Tai siis mitä sitten kun opinnot on ohi ja jos ja kun valmistun hoiva-avustajaki. (on ainakin tavoite valmistua) Että lähdenkö jatkamaan opintojani ja suoritanko sen kotipalvelutyöntekijän ammattitutkinnon, mikä vaatisi 2 lisä kurssia näiden "hoiviksen" opintojen lisäksi. Houkuttelisihan se jonkin verran, mutta jotta voit tehdä sitä työksesi, niin se vaatisi sitten oman toiminimen ja suoraan sanottuna tällä hetkellä mietityttää kovasti että kannattaako sellainen ylipäätään ja työllistyykö siten kuinka hyvin... Vaikeita asioita taas mietittäväksi. Joka tapauksessa haluan pitää kuitenkin juhlat lähiporukalle (vaikka tuskin kukaan sinne ottaa ja tulee taaskaan, aina tähän mennessä kun jotain yrittänyt järjestää isommalla porukalla homma on enemmän taikka vähemmän kussut kintuille) kun valmistun "hoivikseksi". Alustavasti olen jo juhlapaikkoja katsellutkin. :) Ja seuraavaa paikkaa olen ihan hirveästi miettinyt että miten soveltuisi juhlienviettopaikaksi kun kuitenkin ihan jo veljenkin takia on otettava tuo esteettömyys huomioon. Mutta siis tämä vaikuttaa miusta ihanalta juhlia ajatellen : http://jokiasema.fi/?page_id=21 Ainut vaan tuo hinta kun  alkaen 1000€ vrk, 6 tuntia 300€. No, ainahan sitä saa haaveilla... https://www.youtube.com/watch?v=xu-kc-In0X4 Tietty JOS Juha tulisi tuossa vuokrassa jonkinverran vastaan... No, se nyt jää toistaiseksi hautomaan se ajatus että mikä se voisi olla. Meidän kotiin ei kuitenkaan tuo velipoika tuolinsa kanssa pääse, eikä sitä paitsi tänne mahtuisikaan, ei sen puoleen. Kaupungillakaan ei oikein ole näitä paikkoja kauheasti, tai jos on niin yleensä niissä kaikissa enemmän ja vähemmän on niitä sisätilaongelmia, jotka ei sitten miulle sovi.

Juhakin sitten nukahti lapset kainalossaan tuonne sohvalle. Tunnin sekin kerkesi kotona olla. Ihan älyttömät taas nuo sen työajat kun normipäivän lisäksi on sohjonpoistoa, upm:ä ja nyt ilmeisesti ensiviikolla alkaa tuo katujenharjailukin, niin se sitten väkisinkin näkyy mein arjessa ja jaksamisessa erityisesti. Miekään en pysty ilta- enkä viikonloppuvuoroja tekemään, koska lapsille en saa hoitajia mistään ja kaupungin ainut  päiväkoti jossa olisi myöskin yöhoito niin sijaitsee tällä hetkellä Niinivaaralla asti ja sinne ei julkinen liikenne kulje. Että ainut vaihtoehto on tehdä aamu- tai ns. välivuoroja nyt sitten. En kyllä ihan tämmöistä suunnitellut että tulee olemaan tämä kevät jälleen kerran, vaan minkäs voit. Näillä mennään nyt sitten taas... En kyllä haluis että meillä aina tämmöistä vääntöä tämä arki ja etenkin miun opiskelukuviot. Kyllä toisenkin pitäs jollain tavalla tulla asioissa vastaan, eikä aina olettaa että mie olen meistä se joka joustaa ja mukautuu.

Juu, mutta mie taidan lähteä kantamaan nuo lapset omiin sänkyihinsä nukkumaan, sammuttaa tuon telkkarin ja itsekin valmistautua untenmaille vähitellen. Ensi kertaan siis! Laitelkaahan puumerkkejänne. :) Olisi kiva tietää että kuka näitä raapustuksiani oikein lueskelee.