Hellou!

Se olisi sitten vapaapäivä tänään ja on kyllä nyt viikonloppu mennytkin ties vaikka minkälaisten ajatusten parissa. :-/ Löysin meinaan meille mahdollisesti uuden kodin ja ihan täältä Joensuusta. Läheltä työpaikkaani ja Onnin koulua. :) Vuokra vain 694,60€, eli sellaiset 150€ edullisempi kuin mitä tämä nykyinen. 3 huonetta ja keittiö tuossa ja kerrostalon 2.kerroksen perheasunto on kyseessä, 80 neliötä. Viime torstaina kävin tuon kyseisen asunnon katsomassa ja nuuskimassa ja en ainakaan minä saanut mitään oireita sieltä vaikka onkin vuonna 1978 (muistaakseni) rakennettu ja vuonna 2002 peruskorjattu. :) Muutenkin rakastuin siihen kämppään kyllä täysin. Ihanan avara ja valoisa. Ei turhia ovia, eikä sellainen epämääräinen sokkelo kuten useimmat tämän kaupungin vuokra-asunnoista valitettavasti tahtovat vähän olla. 29.4. asti saatiin maksuaikaa takuuvuokraa varten ja muutto olisi sitten tuohon uuteen asuntoon näillä näkymin JOS kaikki nyt menee hyvin, niin sitten 31.5., eli miun pitäisi ottaa kys.päivä töistä sitten vapaaksi, muutenhan se ei onnistune. Tämän Kuuselan asunnon pitää olla 1.6. klo 12 mennessä siistitty ja tyhjillään koska tähänhän on kuulemma nyt uudet eläjät jo tulossa (en vielä tiedä vaan että millaiset). Joka tapauksessa jotenkin ihanaa päästä pois täältä Noljakasta kun en vaan sopeudu tähän kaupunginosaan. :( En osaa sanoa että mikä täällä elämisessä oikein ottaa ja mättää, mutta jotenkin koen vaan että elämä Rantakylässä on enemmän se miun ja lasten juttu. :) On kuitenkin tuttua seutua ja palveluitakin on pikkasen enemmän kuin mitä täällä.

Meidän tuleva koti siis ulkoa päin näyttää tältä : http://haku.joensuunkodit.fi/fi/asuntokohteet/rantakyla/latolankatu-7/?showpics

Tuttu pihapiirihän tuo on miulle jo entuudestaan kun joskus tosi kauan aikaa sitten olen tuossa samaisessa pihassa asunut Onnin kanssa. :) Että tavallaan on aika nostalginen fiiliskin sen takia. :) Uskoisin että tullaan viihtymään ja uskoisin että jatkossa myöskin sitä elämistä varten jäisi vähän enemmän rahaa, nyt kun menty tosiaan tammikuusta alkaen ihan kädestä-suuhun ja kavereilta pummaten meiningillä josta en todellakaan ole kylläkään ylpeä, koska joka ikinen kerta miun omatunto saa kovan kolahduksen kun joutuu sen verran nöyrtymään ja pyytämään porukoilta apua että saa edes lapsille ruokaa ja vaippoja. Vaikka siis tavoitehan on tuo meidän Emilia opettaa päiväkuivaksi tämän kesän aikana kun kuitenkin neiti alkaa olla jo sen ikäinen että ne vaipat voisi nappasta jo pois kokonaan ainakin päiväksi. :) Sen näkee ja kuulee sitten mitä mieltä itse neiti on tästä asiasta.

Huomenna sitten taas töihin, en kuollaksenikaan muista että oliko huomenna jokin teemajuttu taas jälleen kerran vaiko ei. Vappujuttuja joka tapauksessa saisi jo pikku hiljaa sielläkin ruveta tuumiskelemaan, eli naamareita ja sen sellaisia. Sitten melkein heti perään onkin äitienpäivä ja kaikki. Pakatessahan nekin juhlapäivät sitten menee. Pakko se on aloitella, vaikka tiedän että kiire kuitenkin tulee siinäkin hommassa. 5 muttoa jo tuon miehen kanssa tehnyt ja joka ikinen on mennyt tyyliin että mie otan ja pakkaan ja äijä katsoo vierestä tai pakenee nalkuttavaa vaimoaan jonkun kaverin luokse. Tuskin tämän 6 muuton kohdalla tuo sama tuttu kaava mitenkään ihmeemmin ottaa ja poikkeaa. En ainakaan usko. Eihän vanha koira enää uusia temppuja opi.

Juu, mutta pitää se lähteä miettimään tämän päivän ruoka. Ehtii jotain vielä tekemäänkin ennen kuin lähteä hakemaan muksut hoidosta. Ulkona taitaa edelleen tihutella vettä.