Vapaapäivä tänään. Onkin ollut tosi "rankka" työviikko, kun vaan 1 päivänä kolmesta kykenin sinne työmaalle. :D No, ei sille mitään voi jos ihminen sairastaa... Parempi sen on hoitaa itsensä kerralla kuntoon kun lähteä sinne työmaalle vajaakuntoisena, kun pahimmassa tapauksessa sitten sairastuttaa siten myös muut työntekijät + asiakkaat, ts. lapset. 

Päivä taitaa mennä kirkkaasti pyykätessä, sitähän tässä taloudessa riittää kiitettävän paljon. Imuriakin voisi ulkoiluttaa ennen kuin lähtee hakemaan Jasperin ja Emilian hoidosta viikonlopun viettoon. Lapsillakin tänään jännä päivä kun menevät makkaranpaistoon ja muutenkin retkeilemään tuohon lähimetsään. Lisäksi vielä Onni tulee tänne viikonlopun viettoon siinä ilta viiden jälkeen, joten on tässä taas hulinaa kerrakseen. Saa nähdä miten villiksi taas yltyykään meno ja meininki. Ja kuinka sitten taas hermoparat ottaa ja kestää...

Kauhulla taas odotan muutenkin sitä sunnuntaita kun Juhakin lähtee siinä iltapäivästä viimeistään sinne "apinafirman" "palaveriin" (lue:ryyppäjäisiin). Niin oli taas yhdet ja samat puheet ettei hän paljoa siellä aio juoda ja niin pois päin, vaan katotaan asiaa sitten maanantaina että kylpeekö taas eteisenmatot oksennuksessa, kylpyhuoneesta puhumattakaan. Hänelle tein mielestäni kylläkin ERITTÄIN selväksi etten tällä kertaa todellakaan aio niitä sotkuja siivota, se edellinen kerta riitti. Vituttaa vaan jotenkin kun toinen menee ja rällästää ja mitäs mie sitten aina teen...? Oon kotona ja hoidan lapsia. Pitemmän aikaa vähän siltä tuntunut ettei miulla ole oikein muuta elämää... Maailma pyörii aikalailla kodin ja muksujen ympärillä. Nytkin laitoin feissariinkin jutun että jos joku haluaisi tulla sunnuntaina tänne miun seuraksi puhumaan paskaa ja saunomaankin vaikkapa, mutta kuten arvata saattaa, niin eihän ketään edes kiinnosta, tai jos kiinnostaakin niin sitten välimatka on tässäkin asiassa esteenä. Ei silleen ole kavereita tältä seudulta, vaikka kovasti yritänkin koko ajan että niitä kavereita saisin, mutta on tullut kyllä todella hyvin huomattua 16 Joensuussa asumisvuoden jälkeen ettei niitä näin aikuisiällä niin helposti saa ja ainakin osa paikallisista on vähän sellaisia että niillä on ne omat piirit ja omat jutut. Ja onhan tässä sekin että kun tosiaan mihinkään en pääse, kun ei ole niitä hoitajia. Lapset vielä niin pieniä ettei noita keskenäänkään oikein voi tänne jättää... Ja mitä Juhaan tulee, niin sen lastenhoitojutut on niin nähty ja kuultu... Mielestäni se nyt on vähän muutakin kuin sitä että laitetaan näille joku lastenleffa pyörimään, itse painutaan netin ihmemaahan meidän makkariin tyyliin rötvötä sängyssä kännykkä kourassa. Ja jos muksu vinkuu että on nälkä niin tilataan pitsat - ovatpahan hiljaa että voi itse taas roikkua puhelimessa. Ja hössöttävää anoppia tähän ei kehtaisi todellakaan sotkea että itse pääsisi joskus esim. käymään tyttöjen illassa (mikäli ikinä kukaan milloinkaan koskaan erehtyy miut sellaiseen jopa kutsumaan - eli tyyliin EHKÄ ensi elämässä). Sitten kuuntelet sen Hilkan vinkumista aiheesta kun äidin pitää päästä ryypylle ja leimataan huonoksi äidiksi ja ties vaikka miksi, uhataan sossulla yms. Ei todellakaan moinen saarna olisi ensimmäinen kerta sen naisen suusta kuultuna - eikä varmasti myöskään viimeinkään.

Olihan tuo nyt viimeksi sitä mieltä, että pilaan niin itseni kuin lastenikin tulevaisuuden kun teen noita hänen mittapuun mukaan paskahommia, eli kuntouttavaa työtoimintaa. Hyväpä hänen kai on sanoa tollaista kun tietääkseni ei tällä hetkellä ole missään töissä, kun terveys prakaa ja kylmän karkeasti näyttävät elävän miesystävänsä rahoilla. Ei mitään kannustusta, myötätuntoa tai muuta irtoa vaikka jumalauta mie sentään yritän hankkia sen ruuan pöytään siinä missä Juhakin!! Olisinhan mie voinut kieltäytyä tuostakin ja jäädä vaan jollain sossun etuuksilla tähän elelemään. Vissiin se olisi ollut Hilkan mielestä parempi ratkaisu?  Vinkuu vaan että palkkatukipaikka, ei mitään muuta, mutta jumaliste ei tunnu sitä ottavan kuuluviin korviinsakaan että sellaiset paikat on nykyään ERITTÄIN VAIKEITA SAADA kun määrärahat on loppu ja mikäli sellaisen erittäin hyvällä onnella onnistuisikin saamaan niin on se sellainen LOTTOVOITTO jo että huh! Että miuta muutenkin ärsyttää näistä miun työ/koulu/ym. asioista vängätä jonkun anopin kanssa kun mitä hittoa ne edes sille kuuluu?!?! Kaiken huippu kylläkin se, kun meni ja sanoi että miun pitäisi mennä töihin sellaiseen päiväkeskukseen mikä on tarkoitettu kehitusvammaisille ja muille vajaakeille! Siis, vaikka miulla onkin nämä oppimisvaikeudeet, kuulossa se häikkä ja masennustakin aika ajoin ja se add, niin en nyt saakeli mikään kehari todellakaan ole!! Tekisi mieli vetää kunnianloukkauksesta syyte sitä eukkoa vastaan, mutta taidampa antaa olla. Eniten vituttaa Juhassakin se, ettei millään tavalla puolusta miuta äidilleen, vaikka kuulee ja näkee kyllä joka paasauksen ja sen miten se miuhun vaikuttaa!! Arvatkaa olenko tostakin miehelle avautunut että eikö nyt herranjumala vaikuta häneen millään tavalla kun haukkuu hänen vaimoaan. Vaan kun kuulemma ei uskalla sanoa mitään vastaan. JUMALAUTA! Tommosen hiiren kanssako miekin elän?  Näköjään... No..Joka tapauksessa en nyt ole hinkumassa niin hirveästi kylään Silinjärven Vuorelaan. Ehkä seuraavan kerran ennen joulua siellä hyvin pikaisesti voinemme pyörähtää päiväseltään, mutta yöksi en ole sinne hinkumassa todellakaan kun kuitenkin taas alkaa se mäkätys jostakin asiasta.

Onneksi oma äitini ei ole läheskään yhtä paha, vaikka onhan hänelläkin ne omat mielipiteensä meidän elämästä. Mutta ei tolla tavalla todellakaan tartu ja puutu kun tietää että mie sentään yritän aina eteenpäin, vaikka ei meillä aina niin hirveän helppoa ole ja se eroaminenkin on käynyt mielessä enemmän kuin yhden kerran. Juhan kanssa kun tämä yhteiselo on aina välillä sangen mielenkiintoista. Mutta päivä kerrallaan... Kunhan on joku katto pään päällä ja ruokaa edes lapsille ja puhdasta ylle niin hyvä. Loppujen lopuksi aika pieniä ne miunkin toiveet on.

Jep, kohta lähteä tuo lakana- ja pyyhepyykki viemään ulos kuivamaan ja sitten selvittelisi tuota pyykkikasaa vähän pienemmäksi, imuroisi olohuoneen ja 3 makkaria ja jos ehdin ennen kuin lähden ne riiviöt hakemaan hoidosta siinä kolmen jälestä niin kirjoittelisin hetken aikaa kirjettäkin (mikä on siis miun henkireikä tämän blogin lisäksi).

Viikonloppuja jokaiselle! Varmaan taas viimeistään sunnuntaina oon täällä taas naputtelemassa juttua miten viikkis meni. :)