Heippanderi!

Pätkähti tämä blogikin mieleen. :) Tai no, mieli on tehnyt kirjoitella useampanakin päivänä, mutta se on sitten vaan jäänyt. Josko sitä NYT sitten saisi raapusteltua tänne muutaman rivin edes.

Lapsukaiset katselee tuolla Brave-Urhea leffaa ja Juha lähti tuossa klo 16 aikoihin tuonne UPM:lle tukkipöydän alustaa puhdistamaan, se tulee sieltä takaisin sitten kun tulee. Joko on siis tällä kertaa nopea homma, tai sitten voi venähtää useammankin tunnin pituiseksi.

Itsellänikin viimeinen harjoitteluviikko ASPAA, eli avustamis- ja asioimispalvelut starttaa huomenna. PITI keskiviikkona olla näyttöpäivä, mutta päädyttiin nyt yhdessä koulun kanssa, että tuo aspan näyttöpäivä siirretäänkin juhannusviikolle, mie tarvitsen nimittäin lisää harjoitusta ja sitä itsevarmuutta työskentelyotteissani ja muissa. Loppujen lopuksi en kadu yhtään tätä päätöstä, sillä nyt on oivallinen tilaisuus harjoitella koululla KUNTUN (kuntoutumisen tukeminen) yhteydessä näitä nostoja sun muita (niissä eniten opeteltavaa) ja sitten uudella innolla kesäkuussa harjoitteluun. Josko sitten olisi enempi sitä varmuuttakin työotteissa ja muissa. :) Kyllä kuitenkin miusta on tälle alalle kuulemma, lähinnä se on nyt kyse tuosta miun korvien välistä. Siitä että uskoisin itseeni enempi ja taitoihini.

Seuraavan harjoittelun muutekseen teenkin sitten vammaispuolella kehitysvammaisten parissa ja tosiaankin koko kesäkuun olen tuolla harjoittelussa, heinäkuu olisi lomakk ja elokuussa  taas jatkuisi harjoittelut vielä sen parisen viikkoa. Valmistua miun PITÄISI 21.8.2017 mennessä, mutta sen näkee sitten aikanaan että miten tässä oikein käy. :) Toiset jotka käy myös tämän KUNTUN jakson aloittavat tuon harjoittelun VASTA elokuussa, joten siinä mielessä mie kuljen ihan omia polkujani. Toistaiseksi ei ainakaan koulu ole tästä asiasta pahemmin urputtanut, ihan hyvä niin.:)

Vappukin ollaan ihan vain kotosalla, ei lähdetäkään sinne Lampinsaareen, vaikka alunperin meinattiin. Ihan rahan takia näin päätettiin, miulla kun ammattiliiton pvrahan maksamiset ihan jumissa ja jäissä kun tuo kela rupesi ämpyilemään kun sieltä laitokselta mm. asumistukea ollaan haettu jne. Ja sitten työkkärin kanssakin oli jotain, mutta se on nyt ONNEKSI saatu selvitettyä. 4 viikkoa kuitenkin ollut tässä rahatta, niin hieman hiertää tuolla hampaankolossa, mutta josko tämä tästä vielä iloksi muuttuisi ja se rahapäiväkin joskus koittaisi. Ja saisi siten vuokran ja laskut maksuun. Menee kuitenkin tietenkin oma aikansa kun saadaan taas tämä talous tämän asian takia reilaan... Juha kyllä auttaa sen minkä pystyy ja onneksi keskiviikkona tulee edes lapsilisät niin saa ruokaa lapsille. Huomenna kuitenkin joka tapauksessa soitettava Joensuun kodeille noiden maksamattomien vuokrien takia. Liitolle jo laitoinkin viestiä että onko oikeasti tarkoitus että perhe menettää kotinsa ja joudutaan lapsien kanssa kadulle. Hieman on tilanne kyllä ahdistanut ja masentanutkin. Eniten ärsyttänyt on nuo anoppini pätemiset tähän. Kun aletaan jo sanomaan että Onnin olisi parempi olla isällään kun syö niin paljon (! Eipä ole eka kerta kun hän tätä mieltä asiasta !) ja väittää kivenkovaa että meillä rahat riittäisi jos en koko ajan shoppailisi itselleni niitä vaatteita ! Milloinhan viimeksi OIKEASTI olen ITSELLENI vaatetta ostanut? Joskus vuosi sitten kenties? Kun miun mielestä äitini miulle maksamia vaatteita tähän ei lasketa. Että aika vittumaista suoraan sanottuna tommoista mennä väittämään ja ennen kaikkea sanomaan. Tällä hetkellä muutenkaan välitä kys. ihmisestä mitään kuulla, saati nähdä. Siksi en todellakaan hingu sinne Lamppariin. Olkoot omissa oloissaan ja muriskoot... ONNEKSI se n. 400 km väliä niin ei pelkoa että joka päivä törmyytellään.

Kohta laittaa ulkovaatteet kuivamaan ja laittaa lapsia unille. Käytiin tänään aamupäivästä makkaran paistossa ja katselemassa kevään merkkejä. Utran saari oli kyllä melkoista savivelliä, joten vaattet ja kaikki oli sitten sen näköiset sitten. Makkarat kuitenkin tuli paistettua ja syötyä ja vietettyä koko perhe aikaa yhdessä. Telkkiä oli jo kovasti saapunut joelle isoja parvia ja naurulokkeja kanssa. Sorsia ja joutsenia ei näkynyt tällä kertaa. Ihmisiä saaressa oli kodilla (siellä on 3 kotaa) paljon, tosin tänään on ollut muutenkin hyvä sää ja lämmintä. Ehkä se kesä sieltä siis viimein tulee. Toivon niin.

Nyt kuitenkin ne pyykit levittämään ja Emiliaa ja Jasperia laittamaan unille pikku hiljaa. Huomenna itselläni herätys on 5 aikaan, lapset hoitoon klo 7 ja itse työmaalle klo 8.