Ihana päivä kohta takana päin. :) Oli mukavaa nähdä äitiä ja Emmi-siskoa pitkästä aikaa, jutella, nauraa ja olla ihan oma itsensä. :) Myös oli ihanaa kun Villekin pääsi paikalle, veljeä näkee aivan liian harvoin, vaikka periaatteessa samassa kaupungissa eletäänkin. Kovasti tuo pyyteli meitä käymään ja itsekin ainakin pyrin tekemään selväksi, että meilläkin SAA käydä ja yöksikin on lupa jäädä, nyt kun asutaan sellaisessa paikassa jossa velipojan näppärää liikkua ja kulkea, eli siis Inva-asunnossa ja rapussa jossa on luiskat sun muut. Ainoastaan oissa ulko-ovissa tarvitsee apua kun niissä ei ole sitä avausmekanismia, mutta lapset on kyllä ihan innoissaan availemassa enolleen ovia täällä, joten ei sekään iso ongelma ole.

Lisäksi myös rakas kummipoika kävi kylässä isänsä kanssa ja yllättävän hyvin pojilla sujui auto- ja legoleikit yks yhteen. Ei mitään kiukkuamista tai muuta. Emilia puolestaan touhotti omia juttujaan kun sai äidiltäni ja Emmiltä lahjaksi nuken vaunut + uuden vauvanuken. Oli kyllä tyttö aivan mielissään ja yhtä hymyä. Hyvä kun nukkumaan malttoi lähteä, niin rakas juttu näyttää olevan. Siilin mummulta sai synttärilahjaksi vielä vähän aikaisemmin nuken kehdon petivaatteineen, niin on nyt nukke-juttuja kerrakseen. Ainoastaan nuken vaatteet uupuu, mutta kyllä kai niitäkin saadaan kun vähän vinkataan asiaa eteenpäin. ;)

Kovasti kehuskeltiin myös leipomuksiani, vaikka eihän ne kyllä ihan menneet kuten Strömsössä. Se juustokakku otti ja läsähti, ensinnäkin se tarttui kiinni siihen rengasvuokaan, meinasi siinä vaiheessa jo itku päästä. No, sain onneksi kakun pelastettua, mutta sitten saakeli se  tietty läsähti, joten lopputuloksena oli kelluva kakku. :-/ Onneksi mokkapaloissa ei menty yhtä pahasti metsään... Kahviakin meni tänään 2 pannullista ja konjakkipullo. jonka veljeni toi, niin hupeni ihan kivasti siinä samalla kun herkuteltiin ja tarinoitiin.:) Kumpa näitä tällaisia illanistujaisia tai jotain olisi useamminkin... Pitää nyt ihan oikeasti reipastua ja ruveta käymään äidin ja Villenkin luona useammin ja yrittää myöskin ylipuhua heitä käymään meillä.

Tulihan tottakai siitä Jennistäkin puhe ja meidän sisarien väleistä. Kai nyt viimein äidillekin se asia tuli aika selväksi, että minulla ja Villellä ei Jenniä ja lapsia ole mitään vastaan, mutta Teemua emme siedä, emmekä edes yritä ymmärtääkään sen perusteella miten se Jenniä oikein kohtelee ja on kohdellut. Me ei kumpikaan (siis minä ja veljeni) sääliä anneta eikä tunneta naisten hakkaajia kohtaan. Mutta toisaalta oikeasssa se äiti siinäkin asiassa on, että vaikka ei josta kusta ihmisestä pitäisi taikka rakastaisi, niin sietää niitä ainakin on yritettävä. Sanoi tosin mutsi itsekin ettei oikein lämpene tälle Jennin uudelle miehelle... Ja sanoi myös senkin että Jenni teki häntä kohtaan aika loukkaavasti kun kuitenkin näkivät kun koko perhe lompsi tuosta vierestä ostoksille S-markettiin, mutta eivät sitten meidän kautta edes sen verran voineet poiketa että olisivat käyneet äidille edes pikaisesti näyttämässä sitä heidän uusinta tulokasta. Aika törkeä temppu miusta. Muutenkin vähän ihmetyttää että miksi yhdelle sanoo taas yhtä, toiselle toista kun meille oli viestannut että on oksennustaudissa ja Erkille sitten että ovat kuumeessa... Onko sitten Teemu kenties tässäkin vähän taustalla, niin en tiedä... Sitten vielä niin puhuu että haluaa selvittää välit ja kaikkea, mutta ei ole sitten taida olla siihen valmis sittenkään... Väkisinkin ainakin miulle tuli sellainen olo että miksi edes yrittää jos selvästikään ei kiinnosta? Mielestäni muutenkin tässä asiassa Jenni on meistä se, joka tällä hetkellä toimii tässä tyhmästi ja lapsellisesti.

Mitäs muuta tästä päivästä... 

No, ainakin tuli niin hyvä fiilis kun mutsi niin kehui miten hyvin oon tsempannut itseäni ja kaikkea. Sanoi että hyvin näytän menestyvän elämässäni kun kerta töitä luvataan ja lapset (ainakin nämä pienet) näyttää voivan niin hyvin. Sanoi tuo myös että hyvän miehen olen löytänyt, ei voi valittaa. Moiset kehut on kyllä harvinaisia äidiltäni - harvemmin kun niitä hänen suustaan on viime aikoina kuultu. Sanoi olevansa muutenkin ylpeä lapsistaan kun kaksi neljästä työelämässä ja muutenkin elämä reilassa, kaksi muuta onkin sitten asia erikseen jotka hänelle aiheuttavat huolta. On myös tosi huolissaan meidän Onnistakin kun se on niin kamalan laiha ja niin älyttömän mustat silmänaluset ja kaikkea... :( Muutenkin on ruvennut nyt syömään aika heikonlaisesti, ja ravaa vessassa, joten vähän meillä nyt huolena että onko pojalla kaikki ok. Vaan otapa tuon pojan kanssa puheenaiheeksi syöminen ja nuo vessa-asiat. Joko se menee aivan lukkoon tai sitten alkaa jumalaton huuto ja kiroilu että mitä hittoa hänen elämäänsä puututaan ja pitäisi antaa hänen vaan olla omissa oloissaan. Mutta kun tuosta painosta huomautettu kouluth:n puolelta aiemminkin niin miusta miulla äitinä ihan oikeus ottaaj a puuttua asiaan. Pelottaa jos Onnilla joku bulimia tai jokin muu syömishäiriö tai jokin juttu minkä takia se ruoka ei imeydy niinkuin pitäisi.

Niin ja juu, tänään en oo ehtinyt ajatellakaan työjuttuja ja varsinkaan ah-niin-ihanaa-työkaveria, mikä on ihan hyväkin asia. :)