Meilläkin aletaan jo vähitellen parantua taudista. Emiliallakin lääkkeet vaikuttaa, huomattavasti pirteämpi tyttö on kuin mitä pari päivää sitten. :) Myös meiltä muilta otettiin nieluviljelynäyte, mutta onneksi olivat negatiivisia kaikki, VAIN tavan flunssa meillä, siinä kaikki. Josko siis meidän sairastelut ainakin toistaiseksi olisi sitten sairasteltu?

Joka tapauksessa Emilian taudin takia joudutaan nyt tekemään koko asunnon suursiivous. Tänään tiedossa kylpyhuoneen perusteellinen pesu kunhan selviän tuolta pyykkituvalta pyykkivuoreni kanssa, koska peitot, pyyhkeet, tyynyt yms. petivaatteet antoi infektiohoitaja ohjeeksi pestä vielä kaikenvaralta ettei tauti vaan ota ja uusi. Huomiselle jäisi sitten imurointi ja lattian + ovien perusteellinen pesu. Eli siis tekemistä riittää, koska enemmän Juhastakin haittaa tässä asiassa on kuin hyötyä. Helpommalla pääsen kun laitan sen lasten kanssa muutamaksi tunniksi ulkoilemaan että saan täällä tehdyksi jotain kun että ne pyörii siinä jaloissa ja sotkee minkä ehtivät. :-/ Samalla jos taas katsoisi noita lasten leluja että mitä pitää ja mitä viskata pois. Niitä kun EDELLEEN aivan älytön määrä, vaikka vasta vein 3 kestokassillista niitä leluja Konttiin. Tässä keväämmällä varmaan nettikirpparin taas pidän jossa myyn meille tarpeetonta tavaraa. Kerään vähitellen sitä meidän muuttokassaa kasaan sitä meidän Lampinsaareen muuttoa varten. Se on nyt lopullisesti päätetty meinaan että sinne lähdemme syksyllä kunhan olen kouluni käynyt.

Kovasti olen myös niitä asian plussa ja miinuspuoliakin miettinyt tietenkin. Plussapuolia meidän muutossa olisi ainakin seuraavat asiat:

  1. Tukiverkosto lähellä
  2. Huomattavasti halvempi vuokra-asunto
  3. PUHDAS asunto, ei pelkoa taas homehelvetistä
  4. PUHDAS luonto ympärillä
  5. Turvallinen kasvuympäristö lapsille
  6. Paremmat työllistymis + jatkokouluttautumismahdollisuudet molemmilla
  7. Kummitytön luo huomattavasti lyhyempi matka kuin nyt, niin kenties häntä joskus meille yökyläänkin saisi?
  8. Ei kyräilyä ja selkäänpuukotusta
  9. Mahdollisuus kokeilla mihin omat taidot ja tiedot pystyykään

Sitten ne miinuspuolet:

  1. Onni jäisi tänne Joensuuhun
  2. Samoin äiti, sisaret ja täti
  3. Täysin vierasta seutua miulle
  4. Ei ystäviä

Ja joo, kyllähän sitä aivan riittävästi on saanut kuulla että on hullu kun lähtee sinne toiselle puolelle suomea ja muuttaa vielä anopin naapuriin. Todella ilkeitä kommentteja on saanut kuulla asian tiimoilta aivan riittävästi. On haukuttu niin miuta kuin Juhaakin, tultu sanomaan suoraan että pilaan myöskin lapsieni elämän, en välitä Onnista jne. Mutta... Miun elämästä tässä on kuitenkin kyse. Meille kaikille on tasan se 1 elämä annettu, joten omat on päätökseni mitä elämälleni teen ja kenen kanssa ja missä sen vietän. Ja JOS meinaan muuttaa, niin se muutto on tehtävä nyt ennen kuin nämä pienet aloittaa sen koulunsa. Ja sitä paitsi tulen mie kuitenkin kerran kuussa käymään Joensuussa kun kuitenkin Onnia käyn tapaamassa. Siinä samalla näkee sitten sukuakin aivan varmana. :) Ja meidän luo ovet on aina avoinna. Otan edelleenkin vieraita siis vastaan. Sinnekin kuitenkin junia ja linja-autoja kulkee, että ei me nyt niin korvessa olla kuitenkaan, vaikka ehkä niin oon antanut ymmärtää kenties aikaisemmista jutuistani.

Olen vaan suoraan sanottuna kyllästynyt tähän kaupunkiin ja täällä vallitsevaan ilmapiiriin. Tähän kyräilyyn, selkäänpuukottamiseen, paskanjauhamiseen... Ylipäätään siihen MITEN tässä kaupungissa asiat on tapana hoitaa. Haluan uusiin maisemiin ja uusia kokemuksia, seikkailuita. :) Samaa voin ihan hyvin huomata Emiliassa ja Jasperissa, joita kanssa täällä syrjitään, kiusataan ja nimitellään. :( Toki en voi pitää lapsiani pumpulissa, kiusaamista tasan varmana tulee olemaan myöskin jatkossakin, mutta toivottavasti voin äitinä edes hieman vaikuttaa siihen että lapsille löytyisi saman henkisiä kavereita, mielekäs harrastus jne.

Tällaisia ajatuksia nyt tällä kertaa...